keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Alan pikkuhiljaa vauhtiin päästä,
ei mua mikään omalta hulluudelta säästä.
Ei juoksulenkki kestäny kuin tovin,
mut oli vauhti selkeesti kevään kovin.
Ei tästä silti kauhee riemu repeä,
ei ollut askel lennokas ja kepeä.
Liekö se kevyt ollutkaan milloinkaan,
siltikin töppöstä toisen eteen paan!
Olen myös alkanut taas pyörällä polkea,
eipä tarvii sitten löysäillä vyön solkea.
Eipähän ala tulla pehmeempää muotoa,
edelleen peilistä saan katsella ohutta ruotoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä enemmän tänne kommentteja laittaa,
sitä enemmän mullekin bloggaus maittaa!