Aletaanpas nostella kisafiilistä,
vaikka olikin jalat kuin tehty tiilistä.
Kun alkoi taas lenkin minuutit kertyä,
alkoi kroppakin vähäsen vertyä.
Ei se ehkä vieläkään ole liian hyvää,
mut eipä tuu silti vatutusta syvää.
Kun noita karkeloita yli vuosikymmenen kiertää,
ei varsinkaan tartte pipon kiristää, monon hiertää?!
Tuskin on koskaan sorruttu liikaan ressiin,
aina on vaan päästävä messiin.
tohon hiihtoyhteisöön mukavaan,
pääseekö sinne siltikään ihan kukavaan!?
Täytyy ny ainakin parit sukset omistaa,
ja reisiä tiukat trikoot somistaa.
Kun pöksyt oikeesta kohdasta kiristää,
se kummasti elämää piristää!
Sm-kisoja ootellaan hilpeästi näillä aatteilla,
sinne mennään ja koreillaan niillä tiukoilla vaatteilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä enemmän tänne kommentteja laittaa,
sitä enemmän mullekin bloggaus maittaa!