Juoksentelua

Juuri juoksin samassa asussa ku edellisessä kuvassa,

Nyt istun kupu ravittuna ittekseni tuvassa.

Kotiovesta pihalle ja kirmasin vasemmalle päin

samantien juoksemiseen hurahdin näin.

Painelin perusvauhtia hiekkatielle,

melko pian alkoi kainalo haista hielle.

Kilsoja alkoi pikkuhiljaa kertyä

ja tuntu vaan että kroppa alkaa vertyä.

Ei tartte reenireittejä kaukaa ettiä

kun ravaa vaan tuolla noita perämettiä

hiekkatietä kivasti moneen suuntaan riittää

ja hupaisan hiihtelijän kintut joskus kiittää?

Kiersin teitä sen verran huolella

että kävin  Pirkkalan ja Lempäälänkin puolella.

Sitten löysinkin itteni jo Hervannasta

Kotona sitten maistui pasta.

Hiekkaa asfalttia kuntorataa puruista,

juostessa pääsee eroon huolista suruista.

Ei mulla kyllä ollut lähtiessäkään syytä murheilla,

mutta aina on silti perusteita kunnolla urheilla.

Kilsoja kertyä kakskytseittemän melkein,

kotiin tulin lähes voittajan elkein.

Koko matkan tuntui varsin hyvälle,

pian joudan petiin ja peiton alle syvälle.

Aamulla töihin taas ennen kukonlaulua,

sellainen hieman väsyneeks tekee naamataulua!