On taas blogielämä kovasti vaisua,
kaipaa yleisö siis runon murjaisua!
Täten meikä kaikki kaks lukijaa runon tekoon haastaa,
vastatkaa sellaisilla riimeillä että sydäntä raastaa!
Yks rimppakinttu bloggaaja mulle vastaa sen melkein tiedän,
hänen riimittelyä paremmin kuin hyvin siedän.
Hänen juoksuvauhdissaan en enää saata pysyä,
en täten häntä lenkillekään uskalla kysyä.
Oikeastaan tähän sais riimiä kuka vaan laittaa,
epäilen ettei kellekään sellainen leikki saata maittaa?
Olishan se varsin uljaan oloista,
kun riimittelevät urheilijat tulis esiin koloista.
Runoa mahtavasti blogeille työnnettäis ,
sen hauskuus samalla myönnettäis.
Olis se vaikka suunnistaja kovakuntoinen,
tai shakkihenkilö näpeistään herkkätuntoinen.
Tai vaikka sumohenkilö runsasmuotoinen,
ehkä maratoonari sangen ohut ruotoinen?
Tää runo pian julkaistaan
jospa sitä ees se kaksi kertaa mulkaistaan.
Samalla aletaan ankara some mainostus,
suoranainen vastauksiin painostus!
Läpi kastehelmipisaraisen erämaan, mä sun kanssa nämä yksinäisyyden runot jaan. Ehkä vielä joskus saan, pudota lailla pisaran uomaan niistä muodostuvaan. Tuo puro ne kauas kuljettaa, kunnes jälleen aurinko ne lämmöllään haiduttaa. Silloin kerran vielä pudotaan, tuon kukan terälehdelle kauneimpaan. Syksyn kylmyys saa lehden haurastumaan, jäisen pisaran maahan putoamaan. Talven tullen siihen latu ajetaan, se jos mikä saa peltosen luistamaan;)
VastaaPoistaTää on just se mitä venttasin,
VastaaPoistaperäänkuulutin ja tenttasin.
Oli kyllä niin herkkää että tippa vierähtää,
ei auta vaikka lukee uudelleen ja ympäri kierähtää.
Seuraava oliskin jo sitten yllätys kovasti,
alkais vaikka saarnaamaan joku rovasti?
Tai kirjoittais riimin pari muuta sporttimiestä,
selät märkänä kiiltäen hiestä.
Tää runo on ihan peräsuolesta,
mutta jotta olis neutraali sukupuolesta.
Vois kirjoittaja olla myöskin nainen,
mut heistä tuskin kukaan on niin vajavainen.
Että lähtis mukaan leikkiin tähän,
heillä järkee päässä enemmän tai vähän!?