sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Latu-uskottavuutta etsimässä!

Tässä nyt on taas olevinaan ollu kaikkee ongelmaa ja epävireisyyttä ja muita selityksiä viime aikoina. Nyt on koitettava seuraavaa vaihtoehtoa että lähteekö kunto paranemaan jos urheilee??
Olen siis päässyt viime aikoina taas siihen totuttuun tavoitteeseen 7 tuntia per viikko.
Jotenkin ei varsinkaan viime viikolla olotila ollut edelleenkään sellainen juhlava. Perusharjoittelulla siis väänsin 7h10 min viime viikolla.
Tällä viikolla kans työn ohessa tuli perusliikuntaa tunti kerrallaan.
Nyt sitten ollut koko viikonloppu vapaa, kun alunperin oli tarkoitus hiihtää tänä talvena useita kilpailuita, muun muassa tänäkin viikonloppuna. No kunto ei nyt oo niin hyvä kuin sen oisin toivonu olevan tähän aikaan talvesta, mutta minkäs mahtaa.. toki aina saa haaveilla!
Kokeilin nyt sitten pientä shokkihoidon tynkää ja mallensin mielessäni Taivalkosken kisaviikonlopun rasituksia. Eilen jauhoin parituntisen lenkin jossa oli 30 min kovennettu osuus.
Tänään sitten joka talvinen valmistautumisrituaali ja vetelin 50 kilsaa pertsalla.. haastavassa uuden lumen nollakelissä. Mäkiä koitin löytää matkan varrelle että sais vähän painetta lihaksille.. No menin viitisen kilsaa järven jäällä mut jumankauta se vasta olikin nihkeetä, eli vastusta oli tarpeeks tasurissa!
Ensi viikonloppuna oliskin sitten kisastartti edessä maakuntaviestissä.. kun nuoremmat ja vetreemmät on syystä tai toisesta telakalla niin ei kai se mun auta kuin vääntäytyä ladulle ja koittaa tehdä parhaansa!
Kyllä tässä edelleenkin pitää kroppaa kuulostella ja palautella jne jne.. mutta nyt viikonloppuna oli jo tekemisen meiningin yritystä!
Tän viikon kuntoilutunnit on viikonlopun urakoinnin jälkeen 9h35min.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä enemmän tänne kommentteja laittaa,
sitä enemmän mullekin bloggaus maittaa!