Alpo Korhosen muistohiihdot

Oli taas se aika vuodesta kun Nokialla Kankaantaan kisa järjestää kansalliset iltakisansa. Jo lähtölistaa katsellessa pystyi arvailemaan että kylmä on kyyti tulossa. En kyllä silti olettanut että ihan noin kylmä kyyti on mutta minkäs teet jos olo on ollut tällä viikolla huonoin koko talvena. Alkuviikon lepäsin siis totaalisesti urheilusta. Toki töissä jouduin käymään ja sekin tuntui raskaalle. Nenän tukkoisuutta ja sellaista mutta sittenkin tuntuu ettei tauti tosissaan kumminkaan iske päälle. Koitin sitten ennen kisaa saada kroppaa pyörimään erittäin huolellisella verryttelyllä mutta ei siitäkään oikein mitään tullut. Hiki tuli mutta olo tuntui matelijamaiselle, voimaa ei vaan ollut varsinkaan jaloissa. Ei varmaan helpottanut puolihuonosti nukuttu yö. Kun kumminkin kisaa ennen nousin aamulla töihin aamuneljäks ja ennen sitä vielä nukuin liian vähän kun ei uni tullut silmään. Pienten päiväunien jälkeen olo tuntui entistäkin veltommalta. Kisa meni sitten niin että hapot iski oikeestaan liiaksi jo eka mäessä. Koko matka oli väkisin vääntämistä ja välillä yökkäilin limoja hangelle, meinas vatsanpohjasta saakka kouristella se yökkiminen. Happi ei vaan tarttunut mihinkään lihakseen. No onneksi nyt on pari päivää vapaata töistä ja jotenkin se eilinen riehuminen teki sen että nyt tuntuis jo lihas aavistuksen paremmalle. Ulkona paistaa aurinko, pitänee tässä pari päivää keskittyä palautumiseen ja rentoon ulkoiluun, sukset jalassa kuinkas muutenkaan!
Kisan voiton oletin etukäteen menevän tuoreelle suomen mestari Lallukalle, mutta voiton nappasikin muutaman sekunnin turvin toinen superkova Jussi Simula. Muutenkin koko tuloslista on sellainen ettei sieltä mitään verryttelypoikia löydy!
Tässä toivotellaan Juha Lallukalle tsemppiä mm kisoihin ja ehdottomasti koko muullekin joukkueelle!
tulokset:
http://kankaantaankisa.fi/?page_id=78

Joko olis taas aika

Ei oo päivitystä tullut tässä kuussa,

liekö jo siks jo huono maku suussa.

No tässä kypsyy riimit umpiluussa,

välillä ennättä leijua vaikka kuussa.

En tiedä irtooko runo ajatuksiltaan syvin,

vaikka ois yritys kaikkein hyvin.

On ollut hiihtäminen melko harrasta,

luovuin taas vaihteeks myös parrasta.

Kisoissa ei oo pahemmin käyty,

mut eiköhän jokin tavoite silti täyty.

Nyt ois tulossa taas myös kisaa,

onko meno siellä(kin) epävakaata risaa?

Keskiviikkona ennen ylösnousua herään,

ja vaatteet päälle kerään.

paiskin siinä vähän töitä

kun muut vielä nukkuen viettää öitä.

Muut herää ja lähtee hommiin,

ellei oo joku nukkunu pommiin.

Mulla siis silloin on jo työt loppu,

takaisin kotiin lepäämään hoppu.

Sit illalla nokka kohti Noksua,

vedetään kisaa, alkaako paikat poksua?

Sm-kisojen katsomisesta palautunut sen verran,

että uskalsin lenkille lähteä jälleen kerran.

Lenkin pituus välillä kasvaa,

se kehittänee ja kuluttaa rasvaa.

Kai nelituntinen jotain alkaa poikia,

ellei sitten vieteri liian suoraks oikia.

Jaksaminen tuntuu olevan mallilla hyvällä,

Onkai se kunto ollutkin piilossa melko syvällä.

Kun lähdin tänään suksiin,

jo alkumatkasta tuli riimit ajatuksiin.

Osa ehti jo unohtua ennen kotia,

no laitetaan riimiä tänne ilman rotia.

Pitäs varmaan lenkillä sanelukone olla,

kun ei pitkällä lenkillä kaikkee muista polla!

Sm-kisa viikonloppu ohi

Raju oli mäki Vöyrillä ja hienot kisat ne oli teeveestäkin katsottuna. Olenpahan nyt sitten pitkästä aikaa nähnyt sm hiihdot vähän "eri silmin". Aavistuksen kauhun sekaisin tuntein katselin noita kisoja että kuinkahan itse jaksais tuossa mäessä vai jaksaisko ollenkaan. No maaliin olisin jaksanut muuta en juurikaan osaa sanoa enkä jossittele. Välillä katsellessa vauhteja miettii että kauanko tossa vauhissa kestäis ja että joidenkin vauhtiin en pääsis vaikka täysiä vetäisin. Polte kumminkin olis ollut kisoihin mutta minkäs teet kun ei karsintaa läpäise niin eipä tarvii jossitella. No ainakin sen se systeemi tekee että se motivoi, tai sen ainakin pitäis motivoida tällaisia mun kaltaisia jannuja treenaamaan. Itse ainakin olen tykännyt ulkoilusta paremmin ainakin kuin viime talvena. Hiihtäminen on mukavaa ja paljon erilaisia ja erivauhtisia lenkkejä olen hiihtänyt viime aikoina. Annokset on pääosin 1-3 tuntia kerrallaan. Paljon on niitä tunnin lenkkejä ja sit vähän niitä kolmen tunnin lenkkejä, joitain siltä väliltä. Pari kisaakin on taas tulossa lähiaikoina, sinne mennään kuulostelemaan taas omia ja muiden fiiliksiä ja ennen kaikkea nauttimaan tästä niin ihanasta rääkistä nimeltä kilpahiihto. Kisoista tarkemmin sitten tulevaisuudessa... tylsä päivitys mutta onpahan tehty.

Talviurheilua

Tänään kunnon lenkki pakkassäässä

Pipo ja kypärämyssy päässä,

Aurinko teki kelistä loistavan!

Tein treenin maitohappoa poistavan.

Kyllä se kummasti hellii punttijumia,

kun pari tuntia rennosti menee pitkin lumia.

Jatkuvasti nyt hiihto hyvälle maistuu,

ruoka samoin, siankylki pannulla paistuu.

Onko kilpailukunto yhtään nousussa?

vaiko seuraavassa kisassa taas paska housussa?

En tiedä onko sanottavaa

Niin se on nyt on tulossa sit se viikonloppu kun suomen hiihtäjät kokoontuu Vöyrille hiihtämään sm-kisaa. Moni sinne menee mutta minä en, tunne on sanoinkuvaamattoman outo. No eipä siinä kauheesti kaiken kaikkiaan jossiteltavaa ole. Itsepähän en sitten matkustellut ympäri kaukaisia paikkakuntia ja yrittänyt kerätä pistepottia, enkä sen enempää lähettänyt Jarvallekaan sähköpostia. En tosin kyllä usko että pistetili välttämättä olisi karttunut paremmaks vaikka oisin ajanut läpi suomen ja hiihtänyt kaikki Fis-startit marras-joulukuussa. Nyt tosin on hiihto ollut mukavaa ja nautinnollista, lähinnä siis lenkeillä, en tiedä onko kisakunto kova vieläkään mutta kyllä se mieltä hieman lämmittää että parissa kansallisessa on sm kisoihin lähtijäkin jäänyt selän taakse hehhee..
Eipä tässä tosiaan sen kummemmin mitään sanottavaa olekaan. Sm kisat katson telkkarista (kai ne tulee teeveestä?) ja itse koitan käydä lenkillä ja nauttia talvesta. Oli mulla mielessä että olisin lähtenyt jonnekin muihin kisoihin viikonloppuna mutta sitten laiskuus iski ja ajattelin että jos ei kerran sm kisaan ni ei mihinkään muuallekaan:)
Olin aamulla ennen kukon laulua töissä ja jo valoisan aikaan kävin ulkoilemassa suksien kanssa, innostuin vähän kiihdyttelemäänkin siinä lenkin aikana. Nyt on ravintoa nautittu ja loppuiltana en aio tehdä tasan mitään.
Heippa!

Hulluus iskemässä

Tänään mini tourin etappi vika,

sen jälkeen maistui pottu ja sika.

Vajaan kolmetuntisen reippaasti luistelin,

välillä tihkua vaatteista puistelin.

Tää rasitus puijon sm-kisoja peilaa,

siellä meikä monta kovaa nimee teilaa.

On hienoa tehdä lenkkejä upeita,

eipähän läski pullista kupeita.

Suksen pohjaan lisätään parkkua,

jäntevät pakarat somistavat farkkua.