Nyt se on sitten kisakausi avattu meikäläisenkin osalta ja viime vuosiin nähden melko lailla hyvissä ajoin vieläpä. Paikkana siis oman seuran kotiladut Lempäälän Hakkarissa ja reittinä säilölumesta tehty 1,25 km:n lenkki.
Hiihtotapa siis vapaa ja kahdeksan kierrosta kierrettiin tuossa karusellissä.
Viikon mittaan oli olotila ollut kovastikin väsyny ja vähän kroppaa kolotteli syystä jos toisesta, kevyitä ja lyhyitä liikuntasuoritteita ennen kisapäivää ja pikkuhiljaa olo hieman oli virkeämpi.
Odotuksia sinänsä en juurikaan uskaltanut asettaa kisaan, mielessäni hieman arvioin että parin minuutin luokkaa saattaisi ero kärkeen olla.
Verryttelyssä olotila oli viikon parasta mutta siltikin huomasi jalkojen olevan hieman väsyneen tuntuiset. Keli oli pikkuisen pakkasen puolella ja välillä sateli kevyesti luntakin, reitin pinta oli hieman sekoitus satanutta lunta ja tykkilunta. Mielestäni ei maailman nopein keli mutta suksen valinnassa ja voitelussa tuli ihan hyvä onnistuminen. Liukua riitti ja sain suksen menemään mukavasti koko kisan ajan.
Alusta asti oli selvää että jaloista puuttui poweria , ei pystyny iskemään vaan tasaisen kovaa menoa pystyi koittamaan ja sekin alkoi väsyttämään. Loppumatkasta kolotti myös alaselkää ja pakaroita.
Kisan voittaja Tomi Oittinen kuittasi meikäläisen ohi puolella minuutilla jo toisella kierroksella ja voin sanoa että metriäkään en pystynyt seuraamaan!
Lopulta se mun oma mielestäni tasainen rutistus riitti sijaan seitsemän ja eroa Oittiseen tuli 2,15.
Kauden avauksesta jäi tällä kertaa sellainen fiilis että tuosta ajasta saanee suht helposti vielä poiskin jotain sekunteja tai minuutin? mene ja tiedä ei kai se helppoa ole mutta moneen vuoteen erilainen kauden avaus koska toisinaan on tuntenut että mennään jo kauden maksimivauhtia eikä se muuksi muutu, nyt voisi olla vähän jotain lähtöjä jatkossakin..toivotaan ...
tuloksia:
http://www.kilpailut.lekihiihto.fi/tuloksia/tulokset-2013/kansalliset-tykkilumihiihdot-07-12-2013
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
perjantai 29. marraskuuta 2013
Tykkilumien riemuja?
On taas ollut bloggaus äärimmäisen laiskaa,
mut nyt meikä termiä "runo" taas raiskaa!
Voisi tietysti riimin päivittäin tekevänsä uhota,
mut mahtaisko se viimeisenkin luovuuden tuhota?
Yrittäneensä voisi sitten sanoa,
mut ei tähän kannata apurahoja anoa..
Mitäs uutta onkaan viime kerrasta,
ei oo juurikaan erilainen tullut tästä herrasta
Ilmeisesti oon pari kiloo laihtunut,
vai onko viimeisetkin lihakset haihtunut?
On tässä säilöttyjä lumia maisteltu,
ja ulkoilmoja miltei päivittäin haisteltu.
Kohta se kisalistaankin nimi laitetaan,
kuinkahan kauan sitä kisamatkaa taitetaan.
On välillä ollut arki jokseenkin rankkaa,
puutuneen ukon marssi muistuttaa ankkaa.
Into on silti ollut pikkuisen ylöspäin,
ja tykkään et sehän on hyvä näin..
Kunhan ei liikaa innostu,
Yli-intoilusta ei nääs kukaan mitään kostu..
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
Syksyn riemuja
Tuleeko kuntokehitykseen takapakkia,
jos vetää laskettelurinnettä ylös alas siksakkia?
Hiki ainakin valui pitkin ohkaista takkia,
ja kasteli päässä olematonta lakkia.
Oli mäet kyllä sangen jyrkkiä,
mut jospa sitä sit jaksais suksellakin tyrkkiä.
Pistetään välillä vähän lihaksistolle painetta,
pystyykö sitten niittämään talvella mainetta?
Monen monta nousua mäkeä kuraista ja liukasta,
mut kuitenkin tykkäsin treenistä jokseenkin tiukasta.
Niin kauan jatkoin että maastoon tuli pimeä,
mistähän päästä tuloksissa bongaillaan mun nimeä?
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Numeroita (osa 2)
Kun viimeks numeropäivitys sai niin valtavan suosion ja oikein ryöpsähtämällä kommentteja täytyy näpytellä toinenkin osa numerotilastoja.
Jotain lukuja siis tulee tähän näkyviin. Amatööriharrastajana ihan huvikseen jonkinmoista kirjanpitoa pidän, ei niillä sinänsä ole kenties mitään merkitystä mutta ajankuluksi ja ehkäpä se treenitaulukko jonkinmoisena pienenä motivaattorinakin saattaa toimia, pidemmittä puheitta otsikon mukaiseen aiheeseen:
1011=Rullahiihtokilometrit
23 =Rullalenkkien keskipituus
680 =Juoksukilometrit
2 =Juoksukisat
1 =Juoksematon maraton johon ilmoittauduttu
85 =harrastajan paino
200 =Kilot jolla eilen tein jalkaprässiä salilla
3 =sm-kisaviikonloput joissa aion olla mukana talvella (ehkä)
Jotain lukuja siis tulee tähän näkyviin. Amatööriharrastajana ihan huvikseen jonkinmoista kirjanpitoa pidän, ei niillä sinänsä ole kenties mitään merkitystä mutta ajankuluksi ja ehkäpä se treenitaulukko jonkinmoisena pienenä motivaattorinakin saattaa toimia, pidemmittä puheitta otsikon mukaiseen aiheeseen:
1011=Rullahiihtokilometrit
23 =Rullalenkkien keskipituus
680 =Juoksukilometrit
2 =Juoksukisat
1 =Juoksematon maraton johon ilmoittauduttu
85 =harrastajan paino
200 =Kilot jolla eilen tein jalkaprässiä salilla
3 =sm-kisaviikonloput joissa aion olla mukana talvella (ehkä)
tiistai 1. lokakuuta 2013
Paskajuttu
En tänään ehtinyt kilsaa kovin montaa,
kun jo tarttui rullaan koiran sontaa.
Se vähän liukastaa sivuttaispotkua,
ja muutenkin aiheuttaa pikku sotkua.
Treeni itsessään tuntui varsin hyvältä,
vaikka se kakki onkin sieltä ja syvältä.
Mitäs tässä, kyllähän toi ulkoilu maittaa,
ei ees paska rattaissa haittaa!
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
Juoksijat juoksee ja muut vaan yrittää?!
Nyt voitaneen sanoa että meikäläinen osoitti oikein poikkeuksellista aktiivisuutta ja osallistuin jo toiseen juoksutapahtumaan peräkkäisinä viikonloppuina!
Tällä kertaa vuorossa oli Suomensaaren juoksu Tampereella, mukava tapahtuma mukavissa maisemissa, ja ehdottomasti mukavassa seurassa!
Itseään paremmassa seurassa joutuu aina lujille ja sen kai pitäis kehittää!?
Kisamatkana siis oli 6 km reitti oli pääosin hiekkapohjaista polkua, välillä hieman metsäisempää jossa myös hieman kiviä ja puunjuuria, pientä kumpuilevaa mäkeä 2 kilsan ympyrää.
Alusta alkaen taas näytti olevan selvää että ei meikäläisen menolla olla kärkikahinoissa mukana sen verran oli miehekäs starttivauhti kärkiporukalla, melko pikaiseen katosivat näkyvistä mutkaisella reitillä. Itse pyrin kipittämään kaikki mitä jaloista irti saan ja kyllä tuntui hieman siltä että reisilihas oli jälleen liian epäelastinen. Vaikka kuinka koitti mennä niin raja tuli vastaan nimenomaan jaloissa, kun ei liiku niin ei liiku kovempaa. Kaikki siis pelissä mitä tuolle päivälle oli mahdollista raapia, eli ei selittelyitä sen enempää. Oma pyristelyni riitti siis sijaan seitsemän eli ensimmäinen joka ei saa palkintoa, niin tyypillistä mulle kesät talvet.. Aika oli 21.21 eli reilu pari minuuttia voittaja Taivaisen perässä. Jos mun gps kello pysyi kartalla koko matkan niin reitti oli vain 5,4 kilsaa. Näin ollen kilometrivauhdiksi tulee 4 min per kilometri.. Vaikee sanoa olisko mennyt kovin montaa kilsaa enemmän tuolla vauhdilla, voisko sanoa että onneksi oli lyhyt matka heh.
Oliskohan ne juoksut nyt taas juostu vai onko niin että ei kahta ilman kolmatta? tuskinpa vain.. mutta koitetaan haastaa ainakin itseään edelleen erilaisten treenien muodossa.
Jollain tapaa hyvinkin odottava tunnelma on talven suhteen koska liikettä on kesän mittaan ollut ihan kivasti (ainakin hetkittäin).
Talvea kohti mennään ja mielessä vaikka mitä!
Tällä kertaa vuorossa oli Suomensaaren juoksu Tampereella, mukava tapahtuma mukavissa maisemissa, ja ehdottomasti mukavassa seurassa!
Itseään paremmassa seurassa joutuu aina lujille ja sen kai pitäis kehittää!?
Kisamatkana siis oli 6 km reitti oli pääosin hiekkapohjaista polkua, välillä hieman metsäisempää jossa myös hieman kiviä ja puunjuuria, pientä kumpuilevaa mäkeä 2 kilsan ympyrää.
Alusta alkaen taas näytti olevan selvää että ei meikäläisen menolla olla kärkikahinoissa mukana sen verran oli miehekäs starttivauhti kärkiporukalla, melko pikaiseen katosivat näkyvistä mutkaisella reitillä. Itse pyrin kipittämään kaikki mitä jaloista irti saan ja kyllä tuntui hieman siltä että reisilihas oli jälleen liian epäelastinen. Vaikka kuinka koitti mennä niin raja tuli vastaan nimenomaan jaloissa, kun ei liiku niin ei liiku kovempaa. Kaikki siis pelissä mitä tuolle päivälle oli mahdollista raapia, eli ei selittelyitä sen enempää. Oma pyristelyni riitti siis sijaan seitsemän eli ensimmäinen joka ei saa palkintoa, niin tyypillistä mulle kesät talvet.. Aika oli 21.21 eli reilu pari minuuttia voittaja Taivaisen perässä. Jos mun gps kello pysyi kartalla koko matkan niin reitti oli vain 5,4 kilsaa. Näin ollen kilometrivauhdiksi tulee 4 min per kilometri.. Vaikee sanoa olisko mennyt kovin montaa kilsaa enemmän tuolla vauhdilla, voisko sanoa että onneksi oli lyhyt matka heh.
Oliskohan ne juoksut nyt taas juostu vai onko niin että ei kahta ilman kolmatta? tuskinpa vain.. mutta koitetaan haastaa ainakin itseään edelleen erilaisten treenien muodossa.
Jollain tapaa hyvinkin odottava tunnelma on talven suhteen koska liikettä on kesän mittaan ollut ihan kivasti (ainakin hetkittäin).
Talvea kohti mennään ja mielessä vaikka mitä!
lauantai 21. syyskuuta 2013
Juoksuhommia sittenkin minullekin
Niinpä niin , enää ei mitään jossitteluita mönkään menneen maratonyrityksen jälkeen. Sen jälkeen urheilu oli hetken aikaa pelkkää kävelyä , mutta sitten se kroppa jotenkin ihmeesti alkoi heräilemään, on siis tullut viime aikoina ihan ookoo menolla taas kilsoja ahnehdittua jalkalenkeillä ja rullilla. Hetkittäin se menee vaan siihen että innosta puhkuen paahtaa niin kovia treenejä ettei meinaa palautua kunnolla.
Tänään sitten se päivä koitti kun juoksuviivallekin uskaltauduin, enää en tehnyt mitään etukäteisilmoittautumisia, menin vaan paikalle ja nimi listaan ja menoksi.
Kisa siis oli ensimmäistä kertaa järjestetty Akaan Mesihölkkä matkana 26 km.
Fiilinki oli ihan mukava ainakin henkisellä puolella, jalkojen tiesin olevan lievästi epävireessä mutta paskaakos siitä, vedetään kovaa tai ainakin yritetään.
Tällä viikolla treenistä olikin jäänyt pois kaikki "turha" meno ollut lähinnä että joko täysiä tai ei ollenkaan heh.
Tiistaina valmistelin juoksemalla kympin mäkiseen maastoon "kovaa" ja seuraavan päivän punttitreenikin oli omiaan pistämään kropan aika jumiin. Edellisen päivän verryttelyjuoksu olikin ainoa leppoisa pätkä ja silloin kuulostelin että reisi on epäelastinen mutta ei muuta ku menoks vaan!
Niin no siitä kisasta pari sanaa.. arvailin omaa vauhtiani etukäteen ja epäilin pystyväni juoksemaan 4.15 kilsavauhtia. Olisi tehnyt mieli juosta kyllä hieman kovempaa mutta siihen ei kintut antaneet myöten vaikka olisi mitä tehnyt. Starttiviivalta heti lähti porukka melko lailla lujaa, yhtä aikaa siis kympin ja 26 km:n kisaajat. Kuulostelin ja kattelin sitä vauhtia että josko se tasaantuisi ja saisin vähän vetoapuja mutta ei, vauhti kärjessä oli ja pysyi kovana niinpä aloin säännöstellä omaa vauhtiani ja vedin mielestäni erittäin tasaisesti ja käytännössä kuitenkin ihan niin maksimia kuin se tolle matkalle oli mahdollista.
Kahdeksantoista kilsan kohdalla alkoi takareisiä kiristää ja pahasti ja oli jo pelko perseessä kramppaamisesta , niitä ei kuitenkaan tullut ja vauhtini pysyi kiukulla silti samana. Loppuaikani oli 1.52 ja risat ja kun matka oli pikkuisen yli 26 niin koko kisan keskivauhdiksi tuli juuri se 4 min 15 sek per kilsa. Loppuaika oikeutti sijaan 5. kärkeen eroa tuli 11 min. Tätä kirjoittaessa ei vielä netistä löydy tuloslinkkiä joten siksi ei sekunteja. Uskomattoman tasaista työtä, toi lienee sitten se maksimivauhti kun se oli sen maratonin tavoitevauhti ja sitä koko kesän treenasin. Täytyy tosin tunnustaa että tänään tuskin olis mennyt vielä 16 kilsaa samalla vauhdilla.
Tyytyväinen olen kumminki tähän juoksuun ja itselleni se todistaa että kesän kohtuullinen aktiivisuus on tuskin tyystin hukkaan mennyt! Tästä jatketaan, pian ehkä enemmän hiihdollisissa merkeissä toivottavasti!
Tänään sitten se päivä koitti kun juoksuviivallekin uskaltauduin, enää en tehnyt mitään etukäteisilmoittautumisia, menin vaan paikalle ja nimi listaan ja menoksi.
Kisa siis oli ensimmäistä kertaa järjestetty Akaan Mesihölkkä matkana 26 km.
Fiilinki oli ihan mukava ainakin henkisellä puolella, jalkojen tiesin olevan lievästi epävireessä mutta paskaakos siitä, vedetään kovaa tai ainakin yritetään.
Tällä viikolla treenistä olikin jäänyt pois kaikki "turha" meno ollut lähinnä että joko täysiä tai ei ollenkaan heh.
Tiistaina valmistelin juoksemalla kympin mäkiseen maastoon "kovaa" ja seuraavan päivän punttitreenikin oli omiaan pistämään kropan aika jumiin. Edellisen päivän verryttelyjuoksu olikin ainoa leppoisa pätkä ja silloin kuulostelin että reisi on epäelastinen mutta ei muuta ku menoks vaan!
Niin no siitä kisasta pari sanaa.. arvailin omaa vauhtiani etukäteen ja epäilin pystyväni juoksemaan 4.15 kilsavauhtia. Olisi tehnyt mieli juosta kyllä hieman kovempaa mutta siihen ei kintut antaneet myöten vaikka olisi mitä tehnyt. Starttiviivalta heti lähti porukka melko lailla lujaa, yhtä aikaa siis kympin ja 26 km:n kisaajat. Kuulostelin ja kattelin sitä vauhtia että josko se tasaantuisi ja saisin vähän vetoapuja mutta ei, vauhti kärjessä oli ja pysyi kovana niinpä aloin säännöstellä omaa vauhtiani ja vedin mielestäni erittäin tasaisesti ja käytännössä kuitenkin ihan niin maksimia kuin se tolle matkalle oli mahdollista.
Kahdeksantoista kilsan kohdalla alkoi takareisiä kiristää ja pahasti ja oli jo pelko perseessä kramppaamisesta , niitä ei kuitenkaan tullut ja vauhtini pysyi kiukulla silti samana. Loppuaikani oli 1.52 ja risat ja kun matka oli pikkuisen yli 26 niin koko kisan keskivauhdiksi tuli juuri se 4 min 15 sek per kilsa. Loppuaika oikeutti sijaan 5. kärkeen eroa tuli 11 min. Tätä kirjoittaessa ei vielä netistä löydy tuloslinkkiä joten siksi ei sekunteja. Uskomattoman tasaista työtä, toi lienee sitten se maksimivauhti kun se oli sen maratonin tavoitevauhti ja sitä koko kesän treenasin. Täytyy tosin tunnustaa että tänään tuskin olis mennyt vielä 16 kilsaa samalla vauhdilla.
Tyytyväinen olen kumminki tähän juoksuun ja itselleni se todistaa että kesän kohtuullinen aktiivisuus on tuskin tyystin hukkaan mennyt! Tästä jatketaan, pian ehkä enemmän hiihdollisissa merkeissä toivottavasti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)