Juoksuhommia sittenkin minullekin

Niinpä niin , enää ei mitään jossitteluita mönkään menneen maratonyrityksen jälkeen. Sen jälkeen urheilu oli hetken aikaa pelkkää kävelyä , mutta sitten se kroppa jotenkin ihmeesti alkoi heräilemään, on siis tullut viime aikoina ihan ookoo menolla taas kilsoja ahnehdittua jalkalenkeillä ja rullilla. Hetkittäin se menee vaan siihen että innosta puhkuen paahtaa niin kovia treenejä ettei meinaa palautua kunnolla.
Tänään sitten se päivä koitti kun juoksuviivallekin uskaltauduin, enää en tehnyt mitään etukäteisilmoittautumisia, menin vaan paikalle ja nimi listaan ja menoksi.
Kisa siis oli ensimmäistä kertaa järjestetty Akaan Mesihölkkä matkana 26 km.
Fiilinki oli ihan mukava ainakin henkisellä puolella, jalkojen tiesin olevan lievästi epävireessä mutta paskaakos siitä, vedetään kovaa tai ainakin yritetään.
Tällä viikolla treenistä olikin jäänyt pois kaikki "turha" meno ollut lähinnä että joko täysiä tai ei ollenkaan heh.
Tiistaina valmistelin juoksemalla kympin mäkiseen maastoon "kovaa" ja seuraavan päivän punttitreenikin oli omiaan pistämään kropan aika jumiin. Edellisen päivän verryttelyjuoksu olikin ainoa leppoisa pätkä ja silloin kuulostelin että reisi on epäelastinen mutta ei muuta ku menoks vaan!
Niin no siitä kisasta pari sanaa.. arvailin omaa vauhtiani etukäteen ja epäilin pystyväni juoksemaan 4.15 kilsavauhtia. Olisi tehnyt mieli juosta kyllä hieman kovempaa mutta siihen ei kintut antaneet myöten vaikka olisi mitä tehnyt. Starttiviivalta heti lähti porukka melko lailla lujaa, yhtä aikaa siis kympin ja 26 km:n kisaajat. Kuulostelin ja kattelin sitä vauhtia että josko se tasaantuisi ja saisin vähän vetoapuja mutta ei,  vauhti kärjessä oli ja pysyi kovana niinpä aloin säännöstellä omaa vauhtiani ja vedin mielestäni erittäin tasaisesti ja käytännössä kuitenkin ihan niin maksimia kuin se tolle matkalle oli mahdollista.
Kahdeksantoista kilsan kohdalla alkoi takareisiä kiristää ja pahasti ja oli jo pelko perseessä kramppaamisesta , niitä ei kuitenkaan tullut ja vauhtini pysyi kiukulla silti samana. Loppuaikani oli 1.52 ja risat ja kun matka oli pikkuisen yli 26 niin koko kisan keskivauhdiksi tuli juuri se 4 min 15 sek per kilsa. Loppuaika oikeutti sijaan 5. kärkeen eroa tuli 11 min. Tätä kirjoittaessa ei vielä netistä löydy tuloslinkkiä joten siksi ei sekunteja.  Uskomattoman tasaista työtä, toi  lienee sitten se maksimivauhti kun se oli sen maratonin tavoitevauhti ja sitä koko kesän treenasin. Täytyy tosin tunnustaa että tänään tuskin olis mennyt vielä 16 kilsaa samalla vauhdilla.
Tyytyväinen olen kumminki tähän juoksuun ja itselleni se todistaa että kesän kohtuullinen aktiivisuus on tuskin tyystin hukkaan mennyt! Tästä jatketaan, pian ehkä enemmän hiihdollisissa merkeissä toivottavasti!