Sm-hiihdot Keuruulla

Jälleen kerran ties monettako kertaa minunkin tieni vei sm-kilpailuihin, ja vieläpä Keuruullekin ties monettako kertaa. Tämänkin reissun voipi oikeestaan laittaa taas Espenin ihmeellisten kokeilujen piikkiin. Tulipa nyt kokeiltua sekin että mestaruuskisoissa ei pysty suorittamaan kilpailukykyistä vauhtia "valmistautumatta" . Siis onhan sitä hiihdetty ja lenkkeilty ihan ookoo rytmillä, toki paremminkin ois voinut, mutta lieviä motivaatio vaikeuksia on tainnut olla. Ja ennen kaikkea se kilpailemattomuus taisi vaivata, mut selitykset sikseen, mikset äijä reenannu ja kisaillut ennen sm-kisoja!
Niin uudenlainen kisamuoto taas vaihteeks eli se prologi 3,75. Olipa vaan piru vie kankean tuntuista menoa, kun ei vaan ehtinyt ja meni hiihto sellaiseksi rämpimiseksi, tekniikka oli ihan palasina, kyllähän sen jaksaa ympäri mutta vauhti siitä menosta puuttui. Syy oli varmasti huonossa kunnossa ja hukkuneessa perinteisen tekniikassa. Henkiröörikin kaipaili availemista ja kisan jälkeen se rohisi sitten ihan miehekkäästi.. Kaikki mitä tällä kunnolla sai ittestään revittyä oli pelissä ja sillä tuli sijaluku 133 prologissa eroa voittaja Jauhojärveen tuli 1 min 15 sek.
Toisena päivänä tyyli vaihtui ja mentiin vapaalla 15 km edellispäivän tulosten mukaisessa lähtöjärjestyksessä. Olo oli aavistuksen urheilullisempi jo verryttelyssä kuin mitä edellispäivänä. Aika tiivis oli lähtökarsina kun siinä puolentoista minuutin sisään n. 150 raavasta äijää päästettiin kirmaamaan sukset jalassa. Yritin itselleni tolkuttaa että ota iisisti äläkä riehu, ja niin yritinkin hiihtää ihan rauhassa vältellen osumasta kehenkään ja rikkomasta välineitä. Hiljaa tulin mutta silti se alkoi hapottamaan aika lailla, ei vaan osaa tuota ryhmässä tempoilua, ei näemmä sovi mulle, ei ole koskaan oikein sopinut. Viimeisellä kierroksella oli vähän edes yrittämisen makua mulle ittellä, ajattelin että pakko se on tuttua miestä vähäsen rankaista ja hakkasin sen mäen niin kovaa kuin vain ikinä kykenin, sain siinä pari matkakumppania pudotettua matkasta. Laiha lohtu sinällään mutta todistin itselleni että ehkä saatan kyetä vielä jonkinmoiseen vauhtiin. Minitavoitteeksi asetin prologin jälkeen nousemisen sadan joukkoon, no sijaluku oli sit lopulta tasan 100.
Parisprintti jäi osaltani suorittamatta kun Kataja sai jalkeille vain yhden joukkueen, ehkä sitten joku toinen kerta, mene ja tiedä.
Paras matka näissä kisoissa oli siis kotimatka, V6 moottori tarjosi kivan kyydin kotiin!
Tästä siis mennään taas kohti uusia haasteita, niitä on tulossa ja tässä nyt täten lupaan julkisesti tätä blogia lukevien kaikkien kahden ihmisen tietoon että aion reenata paremmin ja niin hyvin kuin voin ja pyrin että erilainen Espeni esiintyy vielä tänä talvena kisoissa!
Seuraava koitos on Nokialla 8.2.
Joo ja tässä sm Keuruun tulokset:http://ski-keuruu.fi/tulokset