Kovin on viime aikoina harvakseltaan tippunut kisaraportteja tälle palstalle, nyt kumminkin kauden kolmas kisastartti on takana ja eiköhän sitä vielä jotain spektaakkelia koiteta talvelle järjestellä!
Niin Nokialla oli vuorossa legendaariset Alpo Korhosen muistohiihdot, parhaita iltakarkeloita mihin hiihtävä ihminen voi mennä. Kisamatkana 9 kilsaa, kiertäen kolmen kilometrin lenkkiä.
Keli oli jälleen sellainen rapea pakkaskeli, ehkä mun makuun jo aavistuksen liiankin kylmä. Mittari taisi näyttää suunnilleen -16. Oli kolmas kerta kun ko. pippaloihin osallistuin ja keli on aina ollut kylmä, mutta ei anneta sen häiritä!
Niin mitäpä tosta kisasta osaa sanoa, ehkä olen liian hidas.. vaiko vaan huonokuntoinen.. Olihan se kieltämättä jollain tapaa puutunutta oma hiihtoni. Lähdin täysiä, lähdinkö liian kovaa? en tunnusta, kumminkin ihan ookoo maaliin siis tulin. Hiihtäminen sinällään lenkeillä on tuntunut viikko toisensa perään paremmalle ja kaikenkaikkiaan mukavalle, leveneekö hymy kun aurinko kevättä kohden enemmän meitä hellii.. Suuria arvoituksia.
Niin takaisin kisaan.. suksi luisti siihen keliin mukavasti ja tosiaan meikäläiselle suhteellisen vauhdikas alku, otin 10 sek edellä lähteneen kiinni jo kilometrin kohdalle, mut olipa hänkin niin kova mies etten häntä matkasta saanut pudotettua ja niinpä taivallettiin yhdessä kahdeksan kilsaa Tähtisen Villen kanssa. Jollain tapaa ehkä kangistuin koska kyllä perskannikat oli ihan tukossa viimeisellä ringillä ja jouduin peesaajan rooliin ja hivenen hetkittäin jäinkin, miltei yhtä matkaa tultiin maaliin minä siis seuraajan roolissa siinä vaiheessa. Maalissa kahdeksan yökkäystä ja kauhee epämääräinen mölinä jokaisen kanssa, sen verran oli jääpuikkoo leuassa ja muuallakin kohmeinen naama että puhe siis oli "mölinää" eli ihan semmoista perus hiihtäjä meininkiä.
Tässä oikeastaan voin todeta että oma harrastukseni on ihan ookoo tasolla, tuntui se ainakin paremmalle kuin sm-kisoissa, mikä sinällään on toisaalta huono sillä mielellään hiihtäis sm-kisoissa hyvin mutta ne on jo mennyttä niitä ei enää jossitella, syyllinen löytyy silti peilistä kun katsoo.. Joo tosiaan hiihdin kovemman ajan kuin vuosi sitten samassa kilpailussa ja kun keli oli koko lailla sama niin sekin kertoo siitä ihan perus tason meikäläistä ladulla nähtiin... silti fiilis on että parantamaankin pystyy, eli rakennellaan pilvilinnoja ja odotellaan sitä parempaa tulevaa...
Ja tässä linkki tuloksiin:http://kankaantaankisa.fi/?page_id=217
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä enemmän tänne kommentteja laittaa,
sitä enemmän mullekin bloggaus maittaa!