Kun aamu pikkuhiljaa sarasti,
kurkkasin peiton raosta arasti..
Reippaastihan siellä sateli lunta,
enpä silti mennyt jatkamaan unta.
Eipä ollut aamiaispöydässäkään ilmeitä juroja,
ääntä kohden kauhoin maissimuroja!
ja kahvia varsin iso ämpärillinen toki,
alkoi jo siinä hiki virrata kuin joki.
Kun tuolla vähän lumituiskua uhmaa,
ni eipähän oo ainakaan tekemässä mitää tuhmaa.
Vielä puolen päivän aikaan olin pirunvuorella,
ja intoa piisas kuin sonnilla nuorella!
Siinä kohtaa oli neljäs tunti menossa,
vauhtia piisas ja menin etukenossa.
Vajaan työpäivän verran tuli lenkille mittaa,
nyt palautuu ku vetää pizzaa ja mehua kittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä enemmän tänne kommentteja laittaa,
sitä enemmän mullekin bloggaus maittaa!