Pikkuisen erilaista aihetta, hiihtoa kumminkin

Tässä eräänä päivänä lenkillä ollessani sattui sinne samaan aikaan jokin koulu liikunta tunnilla hiihtämään. Aika lailla nuoria lapsia, olisiko jotain noin kymmenen vuotiaita. Siinä kun nämä lapset hiihtelivät , osa rykelmissä ja osa itsekseen huomasin siinä sellaisen asian kun vilkaisin noita heidän suksiaan. Ihan kuin hiihtovälinemuseo olis lähtenyt liikkeelle. Ikä skaala välineissä oli laaja. Siis tästä tulen siihen varsinaiseen asiaan mitä tulee aina välillä pohdittua. Nimittäin harrastusmotivaatio. Kaikki yhdistykset ja lajiliitot yms toisinaan pohtii mistä saada harrastajia heidän lajinsa pariin. Tosiaan epäilen suuresti että kenenkään lapsen hiihtoharrastusmotivaatio tuskin nousee jos sukset ovat 3-4 kertaa hiihtäjää iäkkäämmät. Ei 30 vuotta vanhat sukset voi millään olla kauheen hyvät. Tai sauvat joiden remmi on niin pitkä että se yltäis hiihtäjän pään ympärikin tarvittaessa. On aivan varma että kokemus on niin vastenmielinen että ei tule hiihtämisestä tulevaisuuden harrastusta. Sama pätee varmaan esim jos luistimet on tylsät tai liian isot tai jos kitaran kielet on poikki niin tuskin musaharrastuskaan silloin saa tuulta alleen. Itse olen ollut siinä onnellisessa asemassa että harrastusvehkeet ovat aina olleet hyvät. En sano että parhaat ja kalleimmat mutta ehjät ja oikean kokoiset harrastajaan nähden. Toki ymmärrän että ei raha puussa kasva jne eikä joka vuosi ole varaa ostaa esim perushyviä suksia, mut jos lapselle edes yhdet lapsuuden aikana? koska ei 30 vuotta vanhat sukset ole ostettu lapselle!
Varmaan suurimmalla osalla näistä lapsista on kännykkä, tietokone X-boxi , Wii tai joku muu sen kaltainen. Ei sillä etteikö nekin ole kivoja mutta mikä on pitkällä juoksulla terveempää lapselle? Tää nyt on tallaista pohdintaa ilman että on tarkoitus ketään tuomita, kunhan heittelen ajatuksia ilmoille.
Niin ja sitten vähäsen minuun itseenikin, nimi on sitten isketty Pirkan hiihdon listalle ja tarkoitus olisi taapertaa 90 kilsaa vapaalla 4.3.