Kolmen kisan viikonloppu, kisakilsoja ehkä kolme

Nyt melkein uskallan todeta että ei ihan ollu meikäläisen kisaviikonloppu Jämillä. Perjantaina se sprintti perinteisellä. Kyseinen kilpailumuoto on hiihdossa varmasti se kaikkein vähiten minulle sopiva laji, mutta tyypilliseen tapaani innokkaasti pitää jokaisessa olla mukana. No eihän se tosiaan tuntunut oikein missään se sprintti, en saanut itseäni ahtaalle, olen liian hidas. Sijaluku oli 68. ja jäätävä 26 sekuntia aikahiihdon kärkimieheen Matias Strandvalliin.
Lauantaina sitten oli se kisa mihin olin vähän niinku valmistellut ja odotuksiakin olin kohtuullisesta kulkemisesta itselleni asettanut. No juu starttiviivalta ylväästi luistellen mielessä tulevat 15 haastavaa kilometriä. Lähti ihan ookoo menemään eikä sen ihmeempää kommentoitavaa alkumatkan menemisestä. No sitten ensimmäinen kunnolla vauhdikas alamäki ja juuri mutkaan saavuttaessa kun käänsin suksen kantilleen jarruttamista ajatellen kävi niin että rusahti ja suksi irtosi. Löysin itseni naamaltani lumihangesta, hetkeen en tiennyt mihin suuntaan piti lähtee ku nousin ylös, lunta oli silmissä , korvassa ja paidan sisällä. Siteestä puolet oli monon pohjassa kiinni ja loppuosa suksessa kiinni. Jatkaminen oli mahdotonta ja kun siinä itseään ja välineitä keräili niin huomasin että olkapäähän ja kylkeen teki kipeää. No sieltä hankien seasta koitin juosta sukset kainalossa kohti lähtöpaikkaa ettei kamalan kylmä tulis kauheassa tuulen tuiverruksessa. Päivystyksen kautta kotiin ja sunnuntain kisaan ei mitään asiaa lähtöviivalle. Tässä nyt siis vain venttailen että alkaa paranemaan. Kipuja ei ole kauhean paljon mutta ei olkapää kestä mitään hiihtoa voimailua tai fyysistä työtä tällä hetkellä.
Optimistinen kuitenkin olen että suhtellisen pian pääsee taas jotain harrastamaan. Ja lienee pakkokin mielenterveyden kannaltakin ainakin vähän ulkoilla pitkin viikkoa.
http://www.jamism.fi/tulokset