Viimeisen jälkeen voin tässä ylpeänä julistaa myös blogin kurkistelijoille että olen 24.8. syntyneen tyttölapsen isä! On hieno tunne se!
Sitten urheilua..tai urheilemattomuutta.. Niin se sitten pienokaisen syntymää ennen jo orastavana ollut epävireisyys on jatkunut päiväkausia. Tietty ton pikkutytön elämänrytmi on jokseenkin vanhempia väsyttävä.
Näistä kaikista johtuen maratonjuna jätti meikäläisen, en siis juossut eilen Tampereen Varalassa kuten olin jo toukokuussa päättänyt. Jotenkin vaan kroppani on sellaisessa tilassa että ei varmasti olisi mennyt kovin hienosti se. Vatsassa on väännellyt ja pieniä kolotuksia välillä päässä ja milloin missäkin päin kehoa. Vaikka olin tankkaillut ihan mukavasti niin silti ennen maratonpäivää yöllä heräsin reiden kramppaamiseen , jotenka se oli miltei viimeinen niitti. Pitkään punnitsin mielessäni asiaa vielä aamutuimaankin koska juoksemishalu olisi ollut kova.
Päätin olla lähtemättä jotta en niittaisi itseäni totaalisesti, sillä halu urheilla jatkossa sekä jalkaisin että suksilla on valtava.
Koen asian niin että mun ei ainakaan itselleni ja tuskin kellekään muullekaan tarvii todistella mitään siis siitä että maratonin jaksan juosta alusta loppuun saakka. Se ei siis ole mikään tavoite tai kynnyskysymys. Ainoa meininki oli tehdä tulosta ja todennäköistä että tavoite olisi tässä olotilassa jäänyt saavuttamatta.
Sen enempää jossittelematta tilannetta näytti siltä että terveenä olisi ollut mahdollisuus siihen kolmen tunnin rajaan ja sitä kautta jopa kisan voittoon, kovasti tietty onnistumista olisi vaadittu, ehkä joskus taas jossain yritän.
Keväästä asti kun on juoksulenkkejä tehnyt ihan mielestäni kohtuu hyvällä asenteella niin voiko tän juoksuhomman jättää tähän vai yrittää vielä jotain syksyn mittaan.. mene ja tiedä.
Juoksuhommista huolimatta huomasin kesällä yhtäkkiä että hiihtotreeni alkoi yllättäen kiinnostaakin taas hieman enemmän, rullahiihtolenkkejä on tullut edelliseen kesään verrattuna hurjasti enemmän.
Perusliike siis on ollut ihan ok tasolla, siispä optimistisesti katselen eteenpäin tämän hetkisestä "lamasta" huolimatta.
Talvellakin siis täytyy jotain tapahtua kun olen fis-lisenssinkin jo ostanut ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä enemmän tänne kommentteja laittaa,
sitä enemmän mullekin bloggaus maittaa!