Siinä se taas vierähti sekin talvi! Talvi 2014 joka voidaan nimetä talveksi jota ei koskaan tullutkaan!
Mutta ei silti talvea ilman sm-kisoja mullekaan.
Jyväskylässä Vaajakoskella sitten tekivät kisaladun hiihdettävään kuntoon ihan silkkaa jääräpäisyyttään. Olihan se reitti märkä ja paskainen mutta kaikille se oli sama.
Tässä vaiheessa yllättäen huomaan että talvelle ei sitten tullutkaan kisoja kuin seitsemän, vaikka alunperin intoa ja ajatusta hieman tiheämpään kilpailemiseen oli.
Tästäkin syystä olin innosta puhkuen haistelemassa kisatunnelmaa sm-kisoissa, tunnelmaa ei tässä vaiheessa harrastusvuosia enää latista juuri mikään, tietenkin keskinkertaisesta kulkemisesta mielellään nousisi hieman paremmalle tasolle, sen verran on kilpailijaluonnetta aina olemassa.
Helppoa ei siis tosiaankaan ollut tuolla Vaajakosken loskaradalla.
Perjantain vapaan kympillä luonnollisesti kaikki oli pelissä mutta aina vaan huomaa sen että ei kykene vetämään äärirajoilla kuin muutaman sekunnin. Isoihin nousuihin pakko himmailla kun ei palaudu sitten millään jos vetää tietyn rajan yli. Jostain syystä tänä talvena muutenkin vapaalla hiihtäminen on tuntunut paljon hankalammalta kuin perinteinen joka sekään ei kovin helppoa ole ollut. No sitä kympin kisaa ei hirveemmin pysty puhumalla parantamaan tulos kertoo just sen missä tilanteessa meikäläisen luistelukunto on. Sijaluku siis jaettu 106. ja jäin voittaja Heikkiselle 4 min 51 sek.
Launtaina sitten viesti ja jälleen aloitusosuudelle rajuun raastoon. Tai olishan sitä voinu rajumpikin olla mutta kun ei niin ei, mäkeen ei löydy agressiivisuutta jostain syystä eli alusta saakka oli tarjolla vain peesaajan roolia mulle jos sitäkään. Seurailin letkoja ja yksittäisiä hiihtäjiä, pari harvaa onnistuin ohittamaan ja tulin ohitetuksi monta kertaa, aavistuksenomaisesti oli viimeisellä kierroksella valoa tunnelin päässä, hiihdettiin siis 3,3 kilsan lenkkiä jokaisena kisapäivänä. Vaihtoon keskikastissa keskinkertaisella hiihdolla sijalla 28 joka taisi olla tasan sama sija jolla toin Lekin vaihtoon myös edellisenä talvena. Nyt olisi ollut tahtoa ja halua tuoda vähän paremmin koska mielestäni olen ollut tänä talvena paremmassa kunnossa kuin edellisenä mutta kun ei irtoo niin ei irtoo perkeles heh. Lopulta tasainen joukkueemme oli maalissa sijalla 24.
Sunnuntaina jälleen se yksi odotetuimmista, tosin tällä kertaa ei viittäkymppiä vaan vaivaiset kolmekymppiä, keliolosuhteiden myötä päätyivät lyhentämään kisoja, hyvä ratkaisu mielestäni. Toki olisin halunnut että kelit olisivat olleet suotuisat ja oltais päästy hiihtämään kunnon viiskymppinen, sitä kumminkin oli vesi kielellä ventattu koko olematon talvi.
Niin itse kisaan sitten. Mulla tuli edellisenä päivänä sellainen kutkuttava fiilis että voipi jotain tapahtua, kun en kerran viestissä saanut kovin kovaa agrea päälle niin ehkäpä se hidas kiiruhtaminen sitten siivittää mut kohtuulliseen sijoitukseen, varsinkin kun perinteisen suksi tuntui olevan varsin mainio tuolla kelillä.
Ja viestin vikalla kierroksella oli aavistuksen omaista aukeamista ollut havaittavissa niin nyt piti koittaa mennä edes jokseenkin kovaa alusta saakka, olihan matkana "vain" kolmekymmentä.
No lähdin mielestäni rennon kovaa ja tuntuikin hyvälle. Heti ekalla rundilla vaan järjestin itselleni yllätysohjelmaa ettei menis liian tylsäks! Huomasin että monon vetoketju oli jostain ihmeen syystä auki. Ajattelin että seuraavan alamäen alussa nykäisen sen kiinni, ja niin teinkin, mutta samalla kädessäni sauva oli liian levällään ja se takertui järjestäjien ladun varteen laittamaan verkkoaitaan. Suhteellisen nopeasti kaikki tapahtui, tuntui kova nykäys, yksi aidantolppa irtosi maasta ja itsekin pääsin jatkamaan mutta sompa jäi sinne aidan viereen. Hiihdin yhden ison jyrkän mäen ylös sommattomalla sauvalla joka upposi joka työnnöllä pohjaan saakka, tiesin tasan missä on isäni juottopaikalla ja mukana myös varasauvat. Lyhyt kilpailureitti pelasti sen ettei siinä sen ihmeemmin mitään käynyt, arviolta kuultujen väliaikojen perusteella hukkasin tossa reilun kymmenen sekuntia mutta siihen ei hiihtoni ratkennut. Tästä eteenpäin menikin ilman kommelluksia toisessa kädessä vihreä ja toisessa oranssi sauva. Oli niin kuuma keli joten join joka kierrokselle paitsi ekalle ja vikalle pikkuisen ja luulen että se oli hyvä asia. Nousujohteinen kisa ja sijoitus parani loppua kohden ja uskalla väittää että sitä itse kaipaamaani agressiivisuuttakin löytyi vähäsen parille viime rundille. Tietenkin jäi sitten miettimään että ollapa ollut se viiskymppinen, pari napsua hitaampi vauhti alussa ja muuten samalla lailla niin väitän että nousujohteisuus ois jatkunut vielä parikyt kilsaa... mut joka tapauksessa minulta ihan hyvä kisa. Sijoitus siis 48. Voittaja oli Lari Lehtonen jolle jäin 9.44
Sellainen fiilis jäi tästä(kin) tynkätalvesta ja tynkä kisakaudesta että kisoja tulee vieläkin, niitä viiskymppisiäkin.
Hassuhiihtäjä siirtyy tämän myötä kesälaitumille kun ei talvi kerran tullutkaan..
Tulokset viikonlopulta:
http://www.huhtasuonhiihto2000.fi/kilpailut/sm2014/tulokset/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä enemmän tänne kommentteja laittaa,
sitä enemmän mullekin bloggaus maittaa!