Tässä nyt viimeiset melkein pari viikkoo ei oo ihan suunnitellusti mennyt!
Viime viikon kuntoilutunnitkin siis oli tasaluku 0.
Ikäänkuin nyt joku koskaan suunnittelisi tulevansa kipeeks. Eihän sille mitään mahda ja tauti on vaan sairastettava pois..
On vaan tuntunu aika niin pirun pitkälle tässä ja masennus ja ahdistus on iskeny kun niin paljon mukavampaa olis olla terveenä ja harrastaa liikuntaa!
Nyt tässä aletaan jo kaivata kaikenlaisia vertaistukiryhmiä ja tsemppaajia että tästä pääsee taas henkisesti parempaan vireeseen! Eli olkaapa hyvä, arvon blogia lukeva suuren suuri kansanosa!
No haaveissa on että pääsisi perusulkoilun merkeissä liikkeelle ihan lähipäivinä.. rohina on lähes hävinny ja kolotukset kaikonneet.
Olotila on henkisen kärsimyksen lisäks fyysisesti varsin flegmaattinen. Suhteellisen vähän lihas pullistelee ja uhkuu menohaluja.. jonnekin on voima ja jämäkkyys jääny uinumaan..jospa ei lopullisesti!?
Sen verran oon optimistisesti yrittäny katsella ja mietiskellä että kaipa tässä ois aikaa taas koittaa rakennella ja viritellä keväälle vielä yks isku ja jokin aavistuksen omainen kuntokäyrän nousu.. Tämän hetken tuntemukset on että seuraavan kerran kisastartin tapaista voisi yrittää joskus maaliskuussa.. eiköhän liikunnan makuun pääse jo ennen sitä!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä enemmän tänne kommentteja laittaa,
sitä enemmän mullekin bloggaus maittaa!