Kun ulos katsoo kaikki näyttää hiihtäjän kannalta ihan mahtavalle. On kirkas sää sopivasti pakkasta. Luntakin on täällä niin runsaasti että täydelliset hiihtobaanat lähtee ihan tuosta kodin nurkalta. Ja tämän kaiken lisäks tuli satsattua ja ostettua uusia hiihtovehkeitäkin. Intoakin olis tehdä se vakio annos perusliikuntaa joka päivälle ja välillä enemmänkin.
Kävinpä tuossa lauantaina jopa kokeilemassa liikuntaakin..perinteisen sukset jalassa kävelin reilun tunnin verran. Joten viime viikon urheilu tunnin taitaa olla 1,25. Aika perseestähän se oli.. Nuhan oireet ovat poistuneet ja kuumeet ja sen sellaiset, mutta niin.. sanotaan näin että ei vaan pysty ei.. koko ajan ilmenee jotain vaivaa. Kusinäytettä piti viedä laboratorioon ja nyt sitten venttaillaan että löytyykö mitään. Odottavan aika on vielä pirun pitkä.. Jokin vaiva mikä pistää jalat ja alakropan aika lailla toimintakyvyttömäks.. Odotellaan, odotellaan...
Samalla tässä kun sairastelua ja urheilemattomuutta ollu jo kaks viikkoo on pitäny alkaa miettiä noita vähiäkin urheilullisia tavoitteita, niitä vielä oli ennen tätä jaksoa kun tuntui että pikkuhiljaa alkoi lihas totella käskyjä.. toisin on nyt.. oikeastaan mua kiinnostaa enää se että jos sattuis olemaan sen verran terveenä keväällä että pystyis vetämään sm viiskymppisen jotenkin vaikka laturetkenä läpi , niin ei toi projekti 2020 katkeis.
Eipä tässä ihmeempää.. todellakin kovasti toivon että vielä tämän talven aikana saan kertoa muutakin kuin valitusvirttä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä enemmän tänne kommentteja laittaa,
sitä enemmän mullekin bloggaus maittaa!