keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Vielä voipi hiihellä

Pikku hiljaa palautua alkaa,
kun taas jo kutittaa lenkki jalkaa.
Hiihtäny oon parina päivänä taas,
kun kerran viel lunta on maas.
Hieman on latu loskainen,
sekä myöskin roskainen.
Löytyy vielä ihan puhdastakin pätkää,
vielä kiersi latua pari naista ja kolme jätkää.
Lähden vielä kisoihinkin Pörsänmäelle,
sanomaan kesän toivotukset hiihtoväelle.
On taas kierretty monet hiihtopolut,
Sen kunniaks täytynee ottaa yks olut.

tiistai 1. huhtikuuta 2008

Kerran vuodessa Virranta toistaa itseään!

Iisalmen sanomat huhtikuu 2007:

lä-Savo Pohjois-Savon hiihtoseurojen tilanne ei ole kovinkaan hyvä. Yleisissä sarjoissa ei tule menestystä, ja mikä vielä huolestuttavampaa, nuorten hiihtäjien määrä on mennyt jo vuosia alaspäin. Pohjois-Savon hiihto ry:n puheenjohtaja Kari Virranta on tilanteesta huolissaan.

– Kyllä se on myönnettävä, että tilanne on huono. Nyt todellakin tarttis tehdä jotain, Virranta huokaa.

Virrannan mukaan piirissä pitäisi tarttua kahteen ongelmaan. Ensiksi seuroihin pitää saada valmennuspäälliköt, jotka vastaavat siitä, että homma toimii. Toisena Virrannan puutelistalla ovat hiihtokoulujen rehtorit.

Pohjois-Savossa vain Maaningan Mahdissa ja Puijon Hiihtoseurassa nuorisotoiminta on suunnilleen oikealla mallilla, mutta muissa seuroissa olisi paljonkin tekemistä.

Yksi ongelma on myös se, että hiihtäjät puuttuvat. Siihen pitäisi nyt tarttua.

– Meillä on maailman huippuhiihtäjiä Suomessa ja he ovat nyt nousseet nuorten idoleiksi. Tämä buumi pitäisi nyt käyttää hyväksi niin, että saadaan harrastajamäärät uudelleen kasvuun. Me tarvitsemme pieniä virpikuitusia, joista voi kasvaa uusia maailmantähtiä.

– Tätä tilaisuutta suomalainen hiihto ei saa jättää käyttämättä, Virranta sanoo.

Pohjois-Savon alueella hiihto on kokonaisuudessaan mennyt Virrannan mukaan alaspäin. Hän muistaa ajan jolloin Raili Savolainen ja Jari Räsänen kuuluivat maan kärkikaartiin. Silloin kaikki oli hyvin.

– Sen jälkeen on menty koko ajan tasaisesti alapäin. Onneksi meillä on sentään Leppävirran Viri ja Vieremän Koitto.

Koiton Kerttu Niskanen ja Virin Tanja Kauppinen sekä Vieremän Siposen veljekset Tuomas ja Johannes ovat piirin alueella iloisia poikkeuksia. Ilman heitä Pohjois-Savossa ei olisi mitään.

– Ongelma onkin se, että meillä on muutama yksilö, mutta suuret massat puuttuvat. Jos meillä ei ole junioreita kasvamassa kohti aikuisten sarjoja, voidaan kohta aikuisten kilpailutkin lopettaa.

Mutta tilanne on samanlainen koko maassa. Junioreiden puute ja hiihtotaidottomuus ovat valtakunnallinen ongelma.

– Liiton maastohiihtovaliokunta saa huhtikuussa valmentajien tekemän esityksen uudesta valmennusjärjestelmästä. Tarkoitus on panna liiton alueellinen valmennustoiminnan aivan uuteen uskoon. Sellaista kunnollista remonttia me nyt tarvitaan.

Valmennuksen pitää Virrannan mukaan muuttua myös ammattimaisemmaksi. Onneksi hän tietää mitä siihen tarvitaan.

– Ammattitaitoisille valmentajille pitää maksaa rahaa. Ei tämä muuten onnistu.

Virrannan mukaan liiton tehtävä ei kuitenkaan ole olla maksaja, vaan ensisijaisesti liiton pitää olla valmennusjärjestelmän koordinoija. Sen sijaan Virranta heittää pallon urheiluseuroille. Niissä pitäisi nyt miettiä, minne rahat menevät.

– Sitä me mietitään piirissäkin. Meidän vuosibudjetti on 20 000 euroa, ja meidän on nyt mietittävä tarkkaan, miten se piirin sisällä käytetään.

Tähän saakka piirin tuki on mennyt Pohjois-Savon hiihtotiimille, mutta kuvio saattaa mennä uusiksi, kun rakenteita rukataan.

– Entäs jos piiri maksaisi vuositasolla muutaman tuhannen euroa alueelliselle valmentajalle, joka kiertäisi kaikissa seuroissa. Jotain tällaista meidän pitää keksiä.

Mutta totta kai liittokin on mukana järjestelmän kehittämisessä. Hiihtomenestys on poikinut liitolle uusia yhteistyökumppaneita entisten lisäksi ja samalla sen mahdollisuudet panostaa valmennukseen ovat parantuneet.

– Nyt ollaan suunnittelemassa sitä, että Hopeasompa-järjestelmää tehostetaan ja nostetaan se takaisin siihen kukoistukseen, missä se aiemmin oli.

Uusi nousu pitää ulottaa myös kouluihin, jonne hiihto-opetus pitää saada takaisin.

– Jari Räsänen oli seuraamassa koululaisten maakuntaviestiä ja siellä hän ihmetteli, miksi lapset eivät enää nykyään osaa hiihtää. No eihän sitä opi jos sitä ei missään opeteta. Uuteen nousuun tarvitaan mukaan myös koulujen liikunnanopettajat, Virranta heittää.


Ylä-Savo Pohjois-Savon hiihto ry:n puheenjohtaja Kari Virrannan mukaan yleisen sarjan kilpailijoiden puuttuminen ei saa olla totta enää muutaman vuoden päästä Pohjois-Savossa. Muun muassa Kerttu Niskasen olisi Virrannan mukaan löydettävä jo ensi talvena naisten yleisen sarjan vauhti.

– Jos mietitään Kertun kilpakumppaneita, niin Norjan Therese Johaug ja Astrid Jacobsen sekä Ruotsin Charlotte Kalla heitettiin tänä talvena aikuisten sarjoihin ja mikä olikaan tulos, Virranta vertaa.

– Ei samanlainen temppu yhdeltäkään suomalaisnuorelta onnistu, joten jotain meidän valmennuksessa tehdään eri tavalla kuin esimerkiksi Norjassa. Norjalaisilla on kyllä suuremmat harrastajamäärät kuin meillä, mutta silti.

Sapporossa 30 kilometrillä MM-pronssia hiihtänyt Johaug on saman ikäinen kuin Niskanen. Sapporon sprinttihiihdon MM-kultaa voittanut Jakobsen ja 10 kilometrillä viidenneksi hiihtänyt Kalla ovat vuoden vanhempia.

– Ero on varmaankin harjoitusmäärissä. Jos haluaa päästä maailman huipulle, pitää jo nuorena harjoitella enemmän ja kovempaa, että pystyy parikymppisenä nostamaan tehoja. Nuorten maailmanmestari Martti Jylhä on tällainen esimerkki, samoin Ville Nousiaiselta hyppäys nuorten sarjoista aikuisten joukkoon sujui aika hyvin, Virranta miettii.

Niskasen nuorten Suomen mestaruuksien lisäksi yläsavolainen menestys jäi muutamaa pilkahdusta lukuunottamatta vaatimattomaksi.

– Iisalmen Visan Eveliina Mäyrälle ensi talvi on ratkaiseva. Jos hän haluaa vielä menestyä, ensi vuonna sen on tapahduttava.

Miesten puolella Virranta odottaa nousevaa trendiä Siposen Tuomakselta ja Johannekselta.
– Johanneksen pitäisi nousta nuorten sarjassa maan kärkeen, mutta Tuomaksen pitäisi lyödä jo itsensä läpi miesten sarjassa, Virranta sanoo.

Iisalmen sanomat Huhtikuu 2008:

Kuusamo Pohjois-Savon hiihto ry:n puheenjohtaja Kari Virranta haluaa herätellä piirin hiihtoväkeä kauden päättyessä. Pohjois-Savossa on paljon hyviä asioita, mutta parannettavaakin löytyy.

– Ihan ensimmäisenä pitäisi saada hiihtokoulut muutamissa seuroissa kuntoon. Monet hoitavat perustyönsä hienosti, mutta poikkeuksiakin löytyy, Virranta sanoo.

Virranta kehuu muun muassa Maaningan nuorisotyötä, hyvin menee myös Vieremällä, Sonkajärvellä ja Kiuruvedellä sekä Puijolla, Leppävirralla ja Riistavedellä.

Mutta.

– Se on todettava ääneen, että Visassa ja Vedossa pitäisi herätä, Virranta täräyttää.

– Pitäisi saada uusia innostuneita ihmisiä mukaan toimintaan ja ihan ensimmäisenä pistää lasten ja nuorten hiihtokoulut toimimaan kunnolla.

Virranta muistuttaa, että seurojen hiihtokoulujen tarkoitus on tuottaa uusia hiihtäjiä hopeasompatasolle.

– Lapinlahdella oli jokin vuosi sitten yli sata hiihtokoululaista. Nyt ei meinaa löytyä kilpailijoita edes piirin hiihtocupiin, Virranta huokaa.

Nuorisotoiminta elää omaa aaltoliikettään. Siinä missä muissa kunnissa ollaan nyt nousukiidossa, Visassa ja Vedossa ollaan aallonpohjassa.

– Nyt pitäisi vaan saada toiminta uuteen nousuun.

Virranta miettii myös mahdollisuutta, että piirin oman huippuhiihtäjät voisivat innostaa lapsia ja nuoria. Voisi olla hiihtoleirejä ja -kouluja, joissa kilpahiihtäjät ovat mukana näyttämässä esimerkkiä ja kannustamassa lajin pariin.

Pohjoissavolaisten urheilijoiden eräänlainen ongelmaikä on juuri parinkymmenen tienoilla. Silloin kun lopettamiskynnys on matalimmillaan ja pitäisi löytyä se oikea asenne, jolla aikuisten sarjassa pärjää.

– Parinkympin tienoilla olevan urheilijan pitäisi tehdä ratkaisu, että satsaako urheiluun vai johonkin muuhun, esimerkiksi opiskeluun. Silloin urheilijoita pitäisi pystyä tukemaan nykyistä vahvemmin. Tilanne kun on nyt se, että pappa betalar.

Virrannan mukaan kysymys on rahasta. Liiton rahat menevät enimmäkseen maajoukkueelle, joten nousevia nuoria se ei voi tukea. Siihen pitäisi piirin tai seurojen pystyä.

– Pitäisikö nuoret saada sellaiseen osa-aikaiseen työhön, joka mahdollistaisi harjoittelun, mutta toisi myös elannon? Ihan puhtaasti sponsorituella se ei ehkä ole mahdollista ja kukapa tuntematonta, mutta lupaavaa nuorta tukisi niin isosti, Virranta arvelee.

Piirin tulevaisuus lepää nuorten harteilla.

Virrannan mukaan yksi hiihtokauden valopilkuista oli Kerttu Niskasen hiihto sunnuntaina Rukalla.

– Naisten sarjassa kuudenneksi on kova suoritus, samoin muissakin kilpailussa oli mahtavaa. Myös Nuorten MM-kisoissa Italian Mallesissa Kerttu hiihti loistavasti oman osuutensa, jättihän hän Norjan Therese Johaugin taakseen, Virranta muistuttaa.

Myös Lapinlahden Hopeasompafinaalin hienot järjestelyt olivat yksi kauden kohokohtia, samoin maakuntaviesti Kiuruvedellä.

– Viestiin tehdyt uudistukset olivat erittäin onnistuneita, siitä kuuluu kiitos Kiuruvedelle, Virranta sanoo.

– Kaiken kaikkiaan on vaikea sanoa, mikä näistä kolmesta olisi ollut kauden paras hiihtoteko. Varmaankin ne kaikki, Virranta summaa.



”Tulevaisuuden huippunimet löytyvät Pohjois-Savosta”
Tommi Korpihalla
Kuusamo Pohjois-Savon hiihtopiirin tulevaisuus näyttää Kari Virrannan mukaan hyvältä. Ihan vaan siksi, että siitä tulee lähivuosina valtakunnallisestikin kova juttu.

– Puijon Hiihtoseuran Marjaana Pitkänen, Leppävirran Virin Tanja Kauppinen, Riistaveden Urheilijoiden Perttu Hyvärinen sekä Vieremän Koiton Kerttu ja Iivo Niskanen ovat nyt nousussa.

– Juttelin perjantaina Rukalla nuorten maajoukkuevalmentaja Mikko Virtasen kanssa ja hän sanoi, että juuri pohjoissavolaisten odotetaan nousevan valtakunnan huipulle. Se on aika hyvin, Virranta sanoo.

Mutta hyppäys nuorten sarjoista aikuisten joukkoon vaatii paljon. Paitsi harjoittelua, myös oikeanlaista asennetta.

– Kun siirtyy aikuisten sarjaan, pitää osata myös hävitä. Jos sitä ei osaa, saattaa jatkaminen aikuisten sarjassa tyssätä siihen kun ei enää menesty. Tarvitaan siis paitsi fysiikkaa, myös oikeaa asennetta.

Virrantaa mietityttää myös se, miksi norjalaiset ja ruotsalaiset parikymppiset ovat valmiimpia maailmancupiin kuin suomalaiset parikymppiset.

– Ehkä ero voi olla siinä, että Suomi ei lähetetä kansainvälisiin kisoihin opintomatkalaisia. Näin kokemusta isoista kisoista ei nuorille kerry. Mutta jos rahaa olisi, auttaisivatko opintomatkat ?

– Mutta sitten taas suuri yleisö on sitä mieltä, että opintomatkalaisia ei kannata lähettää. Mikä tässä nyt sitten oikein olisi, Virranta pyörittelee.

Piirin puheenjohtajan mukaan kehittyminen Pohjois-Savosta Suomen huipulle onnistuu. Piirissä on moni asia kunnossa, muun muassa olosuhteet ja valmennusjärjestelmä. Aikuisten sarjoissa meikäläisiä on vähän, mutta uusi sukupolvi on kasvamassa.

– Piirin valmentajatiimiin on nyt saatu uusia nimiä, kun Mika ja Kati Venäläisen lisäksi myös Riikka Sirviö on lupautunut valmentamaan piirin hiihtäjiä. Lisäksi hyviä valmentajia löytyy Maaningalta, Riistavedeltä ja Kuopiosta sekä tietenkin Ylä-Savon seuroista.

– Ainakaan valmennuksen tasosta piirin hiihtäjien taso ei jää kiinni.

Myös pitkällä tähtäimellä näyttää hyvältä, sillä nuoremmissakin hopeasompaikäluokissa on lupaavia junioreita.


Asiaakin kenties? paljon puhetta, onko tapahtunut jotain konkreettista? kommentoikaa jos jaksatta?!

maanantai 31. maaliskuuta 2008

Hiihdot alkaa olla paketissa

Rukalla oli sitten reitit värkätty siihen malliin mäkiseen maastoon että se oli juuri niin kova kuin odotettiin ja pelättiin! Kelihän oli äärimmäisen mainio ja auringostakin saatiin nautiskella. Sunnuntaina tietty viiskymppisen aikaan oli suht märkää eikä aurinkokaan paistanut, mut hyvin tyypillinen arvokisa viiskymppis keli.
Omalta osalta kisat olivat todella rankat, pistin itseni todella lujille. Olin asettanut itselleni suhteellisen kovat tavoitteet kun olin tuntenut olon hiihdon suhteen paremmaks kuin pitkiin aikoihin juuri kisojen kynnyksellä.
No kaikki ei kumminkaan mennyt täysin odotuksien mukaisesti, katastrofiakaan ei onneks tullu.
Kympin kisassa ensimmäistä kertaa elämässä johdin sm-kisaa vaikkakin se oli todella lyhyen hetken hurmaa :D Siihen kisaa starttasin suhteellisen reippaasti ja meno tuntui maistuvan, vitosen väliaikasijoitukseksi sitten merkattiin sijaluku 30. se olisi ollut ihan mukava loppusijoituskin mutta kun toinen kierros otti niin koville ettei lie koskaan kympin kisassa. Matkan aikana kävi oksennus suussa pariin otteeseen ja hiihtäminen oli jo melko kankeaa. Maalissa sitten pitkä sylki lensikin oikein kunnolla kolmeen otteeseen, oli se varmaan yleisön upeaa katsella. Joku sieltä huusikin että: "kyllä urheilu on hienoa!"
Lopulta sijoitus oli sitten 52. ja jäin Voittaja Jauhojärvelle 2.30 minuuttia. Tiukassahan siinä ne sekunnit oli että puolen minuutin parannuksella olis sija parantunu 20 pykälää.

Lauantain sprinttiviestissä fiilis oli aivan mahtava ja tulos omalta osalta sen mukainen. Ekassa vedossa seurailin kavereiden perässä ja se ei vielä tuntunut juurikaan missään. Toisella ja kolmannella hiihdin oman karsintaryhmän nopeimmat ajat. Ne ajat on myös melko vertailukelpoiset muidenkin ryhmien aikojen kanssa. Harmi vaan kun Timppa ei silloin ollut parhaassa vireessä joten finaalista jäätiin ulkopuolelle. No ainakin vaikutti että Timokin sai tosta ainakin pienen palasen kaipaamaansa motivaatiota, eli hänen vauhti kiihtynee jatkossa?

Ja Sunnuntaina sitten legendaarinen viiskymppinen! Itsellä ensimmäiset 15 km olivat jostain syystä liian hitaat, jopa meikäläisen alkuvauhdiksi liian hitaita, tuntui vain ettei millään pääse kovempaa vaikka haluaisikin, sit alkoi rullata paremmin kun kolmatta seiskapuolikasta mentiin, ja sijoitus pikkuhiljaa nousemaan. Harmillista on se että suksi ei toiminut reitin joka puolella..toisaalla se lipsui ja sit tuntui ettei se kamalan liukaskaan ollut. No luulen kyllä että tosi monella muullakin on ollut samankaltaisia ongelmia. Kierros toisensa perään meni hyvin ja sijaluku kipusi paremmaks pykälä kerrallaan, viimeiselle kierrokselle kun lähdettiin niin arvelin että nyt otan itsestä mittaa ja pistän kaiken ja vielä enemmän peliin, tuntui kulkevan, kunnes seiskan perällä takareisi kramppasi, parku pääsi suusta ja jouduin pysähtymään. Onneks se jotenkin siitä hieman hellitti, tosin sattui koko loppumatkan aika kovaa ja kiriminen jäi pääosin siihen. Oli vaan niin paljon väsyneitä miehiä edellä että siltikin vielä sijoitus parani ja sijoituin lopulta suht hienosti sijalle 28. Minimitavoite siis täyttyi, mutta sit olis tavoite täyttyny jos sijoitus olis ollut 10 pykälää parempi.
Erityisen hienoa oli katsoa Markus Pörstin nousemista Suomen huipulle. Tässä kun on läheltä hänen tekemisiään seurannut on todella hienoa huomata että työ tuottaa tulosta. Onnea siitä! Äärimmäisen mukava mies ja urheilijana jalat maassa, parempaa edelleen odotettavissa!
Tietenkin Jauhojärvi on tällä erää ihan ykkönen ja hänelle siitä myös terveiset(tuskin lukee tätä tekstiä mut kumminkin)
Tässä tietty vois kehua kaikkia hiihtäjiä mut tulee liian pitkä teksti, mahtavia suorituksia nähtiin ja kaikki maaliin hiihtäneet on eräänlaisia voittajia kumminkin! On tää hieno laji!
Ainakin itselleni todistin tuolla Rukalla että olen ihan varteenotettava kilpahiihtäjä, josko sitä ens kaudellakin sitten painellaan...

http://www.rukasm2008.fi/maastohiihto/

keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

Rukalle ta..istelemaan!

Huomenna mullakin lähtö eessä,
pian soljutaan huippujen seassa kuin kala veessä.
Taitaa taas tulla runo mauton,
mut silti huomenna starttaan auton.
Hieman kulutella auton penkkiä,
että pääsee kiertämään kisalenkkiä.
Stereoista rokki soimaan,
luotetaan hondamoottorin voimaan.
Hieman enemmän voimaa kuin kuskissa,
joutuuko Rukan mäkeen olemaan tuskissa.
Antaapa olla tältä erää,
pian nähdään kuka mitalit kerää..

maanantai 24. maaliskuuta 2008

Mestaruuskisat lähenee



Vika viikko ennen sm kisoja alkaa,
pian Rukalle ryntää hiihtäjät juoksu jalkaa.
Kuka on lyönnillään?
Onko jopa Espenin mono syönnillään?
Ainakin niin kova on Jauhojärvi,
että näkynee teeveessä hänen lärvi.
Entäs sitten vaikka Ohtosen Olli,
usein keväällä pitelemätön kolli.
On pitäny kunnon talvikelejä,
tartteeko edes jalassa vesikelin pelejä?
Tulee olemaan melkoista onnea ja auvoa,
kun viiskymppisen kokonaan saa sauvoa.
Sitä ennenkin pari lyhyempää pätkää,
saattaa hapottaa kovempaakin jätkää.
Sen jälkeen kausi miltei loppu,
liekö vielä heti kisoihin hoppu.
Kaipa sitä saattaa jotain jaksaa,
vaikka harrastus hunajata maksaa.
Tässä sitten tällaista huvia,
webbikameralla otettuja kuvia.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2008

Suklaamunia ja mämmiä nam njam

Pääsiäistä vietetty kaikessa rauhassa, pientä liikuntaa ulkona ja muuten rauhallista elelyä ja syömistä. Siskon valmistujaiskaffeet nautittiin. Nyt on perhepiirissä ihkaoma fysioterapeutti.
Monenlaista ehtinyt tekemään tässä viime päivinä. Niin sanottua ylä-savon kiertuetta.
Torstaina hauska keikka Iisalmessa kapakkaan jossa artistina legendaarinen punk poppoo Klamydia. Pienehkö tungos pienessä tilassa ja näin ollen jouduin Sonjan kanssa pienimuotoiseen kaljakylpyyn kun ihmiset tunkeili tuoppiensa kanssa. Sisäisesti ei olutta sillä kertaa nautittu, mutta hauskaa oli silti koko rahan edestä!
Pääsiäisen polttava aihe hiihtoihmisenä on se kuinka voi olla kahdella paikkakunnalla eroja latujen kunnostamisen suhteen. Parina päivänä tein lenkkiä Lapinlahdella joka mainostaa olevansa hiihtopitäjä, mutta eihän siitä mitään tullut! Talven parhaita hiihtosäitä mutta Kunta ei ole latuja kunnostanut todella pitkään aikaan, ankaran vitutuksen saattelemana kolusin tunnin lenkkiä täysin jäisellä baanalla. Ei varmana ole maastohiihto kovassa huudossa tällä hetkellä Lapinlahden kunnassa! Olin jo toivoni melkein menettänyt hiihtonautinnosta kun sitten Sonkajärvelle vaihteeks mentiin, mutta kuinka ollakaan! Aivan käsittämättömän hyvät ladut, juuri koneella ajettu täysin tasainen ja liukas lumi eikä minkäänlaista jäätikköä missään kohti, aivan uskomattoman hienoa oli!
No siinä sitten pari kunnon harjoitusta, toinen rennosti perinteisellä ja seuraavana päivänä kipakka tehotreeni vapaalla. Nyt on fiilis aivan mainio ja kroppa tuntuu toimivan,tästä jatketaan!

keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

Hiihtoiloa ja vähän muutakin

Onpas ollu viime päivinä oikein hurjan mukavia kelejä hiihdellä. Iltaisin pikku pakkasessa päässyt sujuttelemaan rapeassa ja liukkaassa kelissä. Tänään oli vuorossa rento perinteinen joka sisälsi muutamia puolen minuutin kiihdytyksiä. Mukavaa oli. Yksi kaksikko toden teolla näytti nauttivan hiihtämisestä. Temporainer ja Ile olivat jo päivällä startanneet matkaan valoisan turvin ja vielä vaan kun ilta oli jo pimentynyt niin miehet katosivat näkymättömiin Puijon metsiin! Olipa Tempokin jo illan hämärryttyä joutunu nostamaan aurinkolasit otsalle, eikä ne meinannu siinäkään pysyä kun tahti oli sen verran kova.
Itse tyydyin olemaan lenkillä puolitoista tuntia.
Tässäpä tätä tälle päivälle.
Nyt menen makailemaan tuohon rakkaan Sonjan viereen onnellisena.