Kävin jälleen kerran,
hiihtämässä reilun tunnin verran.
Tehosykkeellekin kiihdytin,
sillä tavoin itseäni viihdytin.
Vielä vaan puijolla lunta ja harrastajia riittää,
hiihtoväki tyytyväisenä paanamiestä kiittää..
torstai 16. huhtikuuta 2009
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Pienesti vajaa motivaatio
Niin se sitten pääsiäinenkin tuli ja meni, kaikessa rauhassa oleskelua sekin aika. Hieman tuli pientä liikehdintää tehtyä, jumppaa ja vähäsen jalkaisin ulkoilua. Jotenkin tosiaan on välillä tuntunut että kroppa ei oo mun vaan se on jotenkin vaihtunut huonompaan, sitäkö se perhana täydet kolmekymmentä ikävuotta teettää. Odotellaan ja liikuskellaan rauhassa, eiköhän se sieltä taas ala kroppa hyrrätä ja intokin nousee. Kaipa sitä muuten hyrrää koko ajan, kevättä ilmassa ainakin hieman! Tulevaisuudessa uusia kuvioita! Nyt on kyllä sanottavaa tänne blogille suhteellisen vähän, pitää varmaan koittaa joku kunnon lenkki tehdä niin vois tulla taas riimi taikka pari, sillä ulkona raikkaassa ilmassa ne runot sikiää, ei ne tuu jos vaan seinien sisällä lorvailee! Vastailkaa joutessanne uuteen galluppiin ahkerasti. Nyt mää taidan käydä vaaka tasoon peiton alle, tästä jatketaan taas!
perjantai 10. huhtikuuta 2009
Pääsiäinen talvella!
Pääsiäinen ja oli ihan luminen aamu,
maisema valkoinen kuin haamu.
Ei se kevät meinaakaan tulla,
sellainen tunne on nyt mulla
Kaipa se vielä aurinkokin loistaa
ja sen lämpö sitten lumet poistaa
Pääsiäisen aika on hyvää,
syödään mämmiä monta lautasellista syvää!
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Hiihtokelit jatkuu hyvinä!
Tänään hiihdin perus lenkin kaksi tuntia keskisykkeellä 124 perinteistä. Pitona oli pelkistetysti universal ja violettiliisteri sekaisin ja hyvin tuntui toimivan tuolla vaihtelevan lumisella ladulla. Kyllä vielä huhtikuussa tuntuu olevan kelit kohdallaan tänä vuonna. Kuvat kertoo enemmän kuin sanat:
perjantai 3. huhtikuuta 2009
Tällekin viikolle urheilua, vihdoin
Tänään itteni hiihtämään väänsin,
sitten puijolla tyytyväisenä huokaisten äänsin.
Kelihän on totaalisen upea!
en sitä tässä moittimaan rupea.
Ilta-aurinkokin helli,
ja olo oli makea kuin karamelli.
Eipä ollut vielä ladulla paljoa edes roskia,
Nyt lenkin jälkeen terveesti punottaa poskia.
Pikkuhiljaa pettymykset mielestä haihtuu,
ja ne liikunnan iloksi taas vaihtuu.
Viikolla kolmenkymmenen ikävuoden vuoksi valvoin,
Tähän astista elämää muistelin ja palvoin.
Nautintoa ihan kivasti riittää,
osin siitä täytyy myös urheilua kiittää!
maanantai 30. maaliskuuta 2009
Kontiolahden sm hiihdot
Niin siinä sitten kävi että sm kisoista ei paljon meikäläiselle käteen jäänyt. Tuo ensimmäinen lause oikeastaan kuvastaa koko kisojen kulun minun osalta. Koitetaan nyt silti kertoa hieman enemmänkin.
Olin taas urakkatyöläisenä ja ahkeroin kaikki kisamatkat, valitettavan kehnolla tuloksella näin jälkikäteen.
Perjantaina sprinttiviesti ja se meni sellaista ihan kohtuullista perusvauhtia vaikkakin odotukset omasta menosta olikin aavistuksen korkeammalla ennen starttia. Jotenkin en saanut itsestäni irti juuri mitään ja näin ollen oli tyytyminen vain karsintaerän hiihtoon ja kokonaistuloksissa sijaan 28.
Mukavan ennakkoluulottomasti minun kanssani Katajan kakkosjoukkueessa hiihtänyt nuori mies Petteri Nissinen uskalsi lähteä kovaan paikkaan ja teki ihan hyvän suorituksen. Tulevina vuosina saattaa olla varsin kova luu joka matkalla! Seuran ykkösjoukkue O-P Tolvanen ja Kari Varis taisteli mitaleista varsin rajusti, lopulta sijoitus oli suht mukavasti viides.
Lauantaina sitten viesti minulla kolmos osuus ykkösjoukkueessa, oma suoritukseni oli katastroofi! totaalisesti oli puhti poissa ja jos vähänkään koitti iskeä niin välittömästi oli valtavat hapot. Jos olikin viesti jo aivan aavistuksen kenties alakanttiin mennyt jo ennen mun osuutta niin sitten se viimeistään meni. Noin arvioilta ehkä ainakin se minuutti liikaa tuli normaaliin suoritukseen, mutta minkäs teet. Kaikki oli pelissä ja vaihdossa olin ihan katki. Jostain syystä vaan koko maaliskuun ajan on kunto ollut menossa huolestuttavasti alaspäin, tai nyt se on jo ihan sama, tää on viimeinen hiihtokisaraportti tälle talvelle!
Viestissä sijoitus siis lopulta kymmenes, eli meikäläiselle tuollaisetkin sijat on ollut harvinaista herkkua mutta sittenkin päällimmäinen tunne on harmitus sillä valtavan paljon parempaan olis mahiksia. Kukaan viestin viejä ei pahemmin ylistänyt omaa suoritustaan niin tässä on tulos. Ensi vuonna uudelleen!
Sunnuntaina se viiskymppinen johon oli tullut oikein väkiryntäys, osallistuja ennätys pitkään aikaan!
Mun hiihto siinäkin noudatteli jo tutuksi tullutta kaavaa, hyvin jaksaa jos ei kiirettä pidä. Olevinaan lähdin reippaasti liikkeelle mutta ei, ei voinut pitää vauhtia, hapotti vaan välittömästi.
Kolmatta 6.25 km kierrosta mentiin ja juoton jälkeen tuli kamalan paha oli, vauhti putosi entisestään, sitä kesti reilun kierroksen. Tuon jälkeen olo yllättävästi rupes paranemaan ja pystyin aavistuksen kovempaa vauhtia pitämään ja loppuun saakka tulin omasta mielestäni ihan suhteellisen hyvin, pettymys tosin oli valtaisa kun tiesi ettei hyville sijoille ole asiaa. Suurin ongelma oli näköjään jälleen kerran huonossa alkuvauhdissa. Näköjään kumminkin sitten jaksaa lyllertää sitä omaa ja rauhallista vauhtia ja hyytyy hieman vähemmän kuin joku toinen. Sijoitus siis lopulta suuren väkijoukon puolen välin paremmalla puolella sijalla 72.
Tulokset:http://www.biathlon-kontiolahti.fi/smhiihdot2009/tulokset.html
Kumminkaan ei nyt ole meikäläisen lihaksistossa kaikki kohdallaan..on varmaan jo kerääntynyt kroppaan ongelmia pitemmän ajan kuluessa.. Täytyy niihin perehtyä ennen kuin alkaa taas uudelleen revittelemään treeneissä. Toki ajattelin vielä hiihdellä niin kauan kuin lumia riittää, sen jälkeen täytyy suunnitella jälleen kerran uusi kausi! Puolet elämästä on vaan menty uutta ja uutta hiihtokautta harrastaen...sitä rutiinia ei parane vieläkään liian äkkiä muuttaa toisenlaiseksi. Vikalista on näin äärimmäisen lähellä kolmeakymmentä ikävuotta melko pitkä lihaksistossa mutta kaipa ne siitä vielä, olkapää, takareisi, selkä, pakara, varvas....
Olin taas urakkatyöläisenä ja ahkeroin kaikki kisamatkat, valitettavan kehnolla tuloksella näin jälkikäteen.
Perjantaina sprinttiviesti ja se meni sellaista ihan kohtuullista perusvauhtia vaikkakin odotukset omasta menosta olikin aavistuksen korkeammalla ennen starttia. Jotenkin en saanut itsestäni irti juuri mitään ja näin ollen oli tyytyminen vain karsintaerän hiihtoon ja kokonaistuloksissa sijaan 28.
Mukavan ennakkoluulottomasti minun kanssani Katajan kakkosjoukkueessa hiihtänyt nuori mies Petteri Nissinen uskalsi lähteä kovaan paikkaan ja teki ihan hyvän suorituksen. Tulevina vuosina saattaa olla varsin kova luu joka matkalla! Seuran ykkösjoukkue O-P Tolvanen ja Kari Varis taisteli mitaleista varsin rajusti, lopulta sijoitus oli suht mukavasti viides.
Lauantaina sitten viesti minulla kolmos osuus ykkösjoukkueessa, oma suoritukseni oli katastroofi! totaalisesti oli puhti poissa ja jos vähänkään koitti iskeä niin välittömästi oli valtavat hapot. Jos olikin viesti jo aivan aavistuksen kenties alakanttiin mennyt jo ennen mun osuutta niin sitten se viimeistään meni. Noin arvioilta ehkä ainakin se minuutti liikaa tuli normaaliin suoritukseen, mutta minkäs teet. Kaikki oli pelissä ja vaihdossa olin ihan katki. Jostain syystä vaan koko maaliskuun ajan on kunto ollut menossa huolestuttavasti alaspäin, tai nyt se on jo ihan sama, tää on viimeinen hiihtokisaraportti tälle talvelle!
Viestissä sijoitus siis lopulta kymmenes, eli meikäläiselle tuollaisetkin sijat on ollut harvinaista herkkua mutta sittenkin päällimmäinen tunne on harmitus sillä valtavan paljon parempaan olis mahiksia. Kukaan viestin viejä ei pahemmin ylistänyt omaa suoritustaan niin tässä on tulos. Ensi vuonna uudelleen!
Sunnuntaina se viiskymppinen johon oli tullut oikein väkiryntäys, osallistuja ennätys pitkään aikaan!
Mun hiihto siinäkin noudatteli jo tutuksi tullutta kaavaa, hyvin jaksaa jos ei kiirettä pidä. Olevinaan lähdin reippaasti liikkeelle mutta ei, ei voinut pitää vauhtia, hapotti vaan välittömästi.
Kolmatta 6.25 km kierrosta mentiin ja juoton jälkeen tuli kamalan paha oli, vauhti putosi entisestään, sitä kesti reilun kierroksen. Tuon jälkeen olo yllättävästi rupes paranemaan ja pystyin aavistuksen kovempaa vauhtia pitämään ja loppuun saakka tulin omasta mielestäni ihan suhteellisen hyvin, pettymys tosin oli valtaisa kun tiesi ettei hyville sijoille ole asiaa. Suurin ongelma oli näköjään jälleen kerran huonossa alkuvauhdissa. Näköjään kumminkin sitten jaksaa lyllertää sitä omaa ja rauhallista vauhtia ja hyytyy hieman vähemmän kuin joku toinen. Sijoitus siis lopulta suuren väkijoukon puolen välin paremmalla puolella sijalla 72.
Tulokset:http://www.biathlon-kontiolahti.fi/smhiihdot2009/tulokset.html
Kumminkaan ei nyt ole meikäläisen lihaksistossa kaikki kohdallaan..on varmaan jo kerääntynyt kroppaan ongelmia pitemmän ajan kuluessa.. Täytyy niihin perehtyä ennen kuin alkaa taas uudelleen revittelemään treeneissä. Toki ajattelin vielä hiihdellä niin kauan kuin lumia riittää, sen jälkeen täytyy suunnitella jälleen kerran uusi kausi! Puolet elämästä on vaan menty uutta ja uutta hiihtokautta harrastaen...sitä rutiinia ei parane vieläkään liian äkkiä muuttaa toisenlaiseksi. Vikalista on näin äärimmäisen lähellä kolmeakymmentä ikävuotta melko pitkä lihaksistossa mutta kaipa ne siitä vielä, olkapää, takareisi, selkä, pakara, varvas....
tiistai 24. maaliskuuta 2009
Nöyryyttävää perinteistä ja mieltä kohentavaa vapaata..
Paljon on kerinnyt hikipisaroita vuotaa siitä kun tänne viimeksi kirjoittelin. Ensinnäkin lauantaina oli Pärnävaaralla seuran omat kisat ja meikäläinen veteli sitten kauden pohjanoteerauksen. Kaikki oli pielessä tuona päivänä. Ja tuolla äärimmäisen rankalla reitillä sitten jos ei kulje niin eroahan sitten tulee myös reilusti kun on tullakseen. Nyt on tosiaan alla kaksi varsin huonosti kulkenutta perinteisen kisaa mutta ei lannistuta, treenataan vielä josko sitä joskus osais hiihtää. Noista Katajan kansallisista en viitsi kauheen paljon kirjoitella kun ei omasta hiihdosta ole kauheesti kehumista. Lipsahteli ja muutenkin jo alkuvaiheessa iski kamalat hapot jotenka peli oli siinä. Voiton vei Imatran urheiljijoiden huippu mies Lari Lehtonen ennen mun seurakaveri Tolvasta. Näyttää siltä että O-P:n meno kohenee hyvin just ennen sm-kisaa!
Olihan tuo vähän sellainen kisa että sen halus unohtaa mahdollisimman pian ja jo seuraavana päivänä hiihtelin uudelleen pärnävaaran upeissa maisemissa ja aurinkokin paistoi. Tyyli oli vaihtunut luisteluhiihtoon ja rauhallista hiihtoa hiihtelin tunnin ja kolme varttia. Olo oli jo silloin kehossa aivan toinen eli ilmeisesti aukaisi paikkoja kun hiihdin väkisin maaliin sen kisan vaikkei kulkenutkaan.
Katajan hiihtojen tulokset:http://www.joensuunkataja.fi/hiihto/katajan_kansalliset_tulokset09.html
Maanantai iltana sitten varsin mielenkiintoinen ja todella mukava sprintti tapahtuma tuolla Joroisissa. Tapahtuma oli siis nimeltään Härkä sprintti ja mukaan olikin saaneet houkuteltua melkoisia "härkiä" reitti oli noin kutakuinkin kaksi kierrosta ympäri urheilukenttää käyden takalaidalla pienen penkan päällä mutta käytännössä varsin tasainen maasto. Luonnollisesti myös kisana äärimmäisen tasainen siis. Karsinta hiihtoa ei ollut vaan järjestäjä oli arponut neljän hengen ryhmät joilla aloitettiin suoraan sprinttaamaan ja kaksi aina jatkoi. Niin sitä meikäläinenkin sinnitteli B-finaaliin ja siellä kakkospaikalle kovien nimien seurassa. Siellä vapaan hiihto tuntui kaiken kaikkiaan oikein mukavalle. Suksi luisti ja teknisesti oli helppoa se hiihtäminen. Tästä jäi hyvä fiilis viikonloppua kohti mentäessä.
Luettelen tässä kahdeksan parasta sprinttaajaa jos muistan..tuloksia ootellaan tuonne: http://edu.joroinen.fi/~jou/
1. Lasse Paakkonen
2. Anssi Pentsinen
3. Jari Joutsen
4. Kari Varis
5. Antti Lampinen
6. Esa Seppä
7. Tuomas Kinnunen
8. Teemu Kattilakoski
Joroisiin oli saapunut kovia härkiä
Miehistäkö noista näkee naiset unia märkiä?
Kovaa iskettiin siellä wassua
ainakin tapahtuma miellytti hiihtäjää hassua.
Tunnelmaa koko kisan ajaksi riitti,
toivottavasti myös yleisö kiitti.
Samat jätkät sekä moni muu,
loppuviikosta taas kokoontuu,
Paikalla on tosi moni kova luu
kellä kääntyy silloin hymyyn suu?
kyllähän hymyillä joka tapauksessa pitää,
kun kuopiosta lähden kohti itää.
On hiihto niin hauskaa puuhaa,
että kyllä sen parissa tulevinakin kausina luuhaa!
Olihan tuo vähän sellainen kisa että sen halus unohtaa mahdollisimman pian ja jo seuraavana päivänä hiihtelin uudelleen pärnävaaran upeissa maisemissa ja aurinkokin paistoi. Tyyli oli vaihtunut luisteluhiihtoon ja rauhallista hiihtoa hiihtelin tunnin ja kolme varttia. Olo oli jo silloin kehossa aivan toinen eli ilmeisesti aukaisi paikkoja kun hiihdin väkisin maaliin sen kisan vaikkei kulkenutkaan.
Katajan hiihtojen tulokset:http://www.joensuunkataja.fi/hiihto/katajan_kansalliset_tulokset09.html
Maanantai iltana sitten varsin mielenkiintoinen ja todella mukava sprintti tapahtuma tuolla Joroisissa. Tapahtuma oli siis nimeltään Härkä sprintti ja mukaan olikin saaneet houkuteltua melkoisia "härkiä" reitti oli noin kutakuinkin kaksi kierrosta ympäri urheilukenttää käyden takalaidalla pienen penkan päällä mutta käytännössä varsin tasainen maasto. Luonnollisesti myös kisana äärimmäisen tasainen siis. Karsinta hiihtoa ei ollut vaan järjestäjä oli arponut neljän hengen ryhmät joilla aloitettiin suoraan sprinttaamaan ja kaksi aina jatkoi. Niin sitä meikäläinenkin sinnitteli B-finaaliin ja siellä kakkospaikalle kovien nimien seurassa. Siellä vapaan hiihto tuntui kaiken kaikkiaan oikein mukavalle. Suksi luisti ja teknisesti oli helppoa se hiihtäminen. Tästä jäi hyvä fiilis viikonloppua kohti mentäessä.
Luettelen tässä kahdeksan parasta sprinttaajaa jos muistan..tuloksia ootellaan tuonne: http://edu.joroinen.fi/~jou/
1. Lasse Paakkonen
2. Anssi Pentsinen
3. Jari Joutsen
4. Kari Varis
5. Antti Lampinen
6. Esa Seppä
7. Tuomas Kinnunen
8. Teemu Kattilakoski
Joroisiin oli saapunut kovia härkiä
Miehistäkö noista näkee naiset unia märkiä?
Kovaa iskettiin siellä wassua
ainakin tapahtuma miellytti hiihtäjää hassua.
Tunnelmaa koko kisan ajaksi riitti,
toivottavasti myös yleisö kiitti.
Samat jätkät sekä moni muu,
loppuviikosta taas kokoontuu,
Paikalla on tosi moni kova luu
kellä kääntyy silloin hymyyn suu?
kyllähän hymyillä joka tapauksessa pitää,
kun kuopiosta lähden kohti itää.
On hiihto niin hauskaa puuhaa,
että kyllä sen parissa tulevinakin kausina luuhaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)