Varovaisesti uutta kautta silmäillen...

Katselinpa huvikseni hiihtoliiton nettisivujakin pitkästä aikaa. Olen näköjään sijoittunut suomen rankinglistalla sijalle 108. yhden rankikisan liian vähän hiihtäneenä. Tuo listahan on käytännössä suhteellisen merkityksetön, no onpahan yksi tapa sekin pistää kilpailijat numerojärjestykseen. Fis pisteitähän taisi keväältä tulla sen verran että sm-kisoihin on tie avoinna jo nyt, koitanpa nyt sit vähä lenkilläkin käydä. Kisat näemmä taas Keuruulla tammikuussa mutta uskaltaako sinne mennä , siellä kun on järjestäjillä erilaiset pakkasmittarit, paleltuu vielä perkele! Tässä olen ihan ulkoilun kannalta käynyt liikuskelemassa, mutta ehkei voi vieläkään puhua rajusta treenistä, tällä viikolla kaksi fillari lenkkiä ja kerran jalkaisin. Viime kauden treenisaldoa en ole edelleenkään laskenut.. kehtaakohan sitä laskeakaan. No ei mulla mitään asiaa ole, nyt lähden kumminkin punttisalille, koitetaan harrastaa ettei kroppa liiaksi löysisty!

Kovin on liikkuminen ollut vaisua,

ei kovasta treenistä ole edes haisua.

En tiedä mitä tuleman pitää,

mutta ajatus treenistä vielä itää.

Tänään maastossa kuunnellen linnun laulua,

aurinkokin lämmitti ja helli naamataulua.

Ehkä vois ulkona enemmänkin viihtyä,

sitä rataa se vois reenikin kiihtyä.

On pitäny loistavia kelejä,

oisko missään tarjolla pallopelejä?

Urheilua

Eilen vapaapäivän kunniaksi,

urheilusuoritteita kaksi.

Näköjään sen yhden tunnin verran,

saa kerrallaan lenkkeilemään tän herran.

Aamulla juosten hengästymisharjoitusta,

ei piru vie maratoonaria saa musta.

Olihan se varsin raskasta,

ja hiekkatie osin jopa paskasta.

On se ehkä vähän mielenvikaista,

ravata hulluna uraa likaista.

Illalla salilla kevyt hiki pintaan,

hikoilu sisältyy vuosimaksun hintaan.

Mitäs tänään harrastaa voisi,

sen verran että se hien toisi.

Pyöräkin on vielä pajalla,

vaikkei se pahasti edes ollut hajalla..

Kuukausi ja kausi vissiin vaihtui..

Se vissiin perinteikkään laskutavan mukaan hiihtäjän uusi kausi alkaa nyt viikosta 18.
Vielä löytyy noita vanhanaikaisia liiton päiväkirjasivuja joten ura siis ilmeisesti jatkuu jollain tapaa!? Viikolla 17 tein viisi urheilusuoritusta joista pisin oli 1h30min ja lyhin 35min jos sitä edes vielä urheiluksi voi laskea. Jotenkin se vaan keväisin meinaa laiskottaa jo tässä iässä... Varmuuden vuoksi siis aloitin uuden harjoituskauden laiskottelemalla enkä eilen maanantaina tehnyt mitään. No tänään sitten punttisalilla käynti ja kaikkine kuntopyöräilyineen ja soutulaitteineen uuden harjoituskauden tuntisaldo on jo 1.40. Aika huimaa!
Nyt ei ole päällänsä minkäänlaista projektia niinkuin viime keväänä oli. Innosta puhkuen lähdin kokeilemaan sitä vanhaa ohjelmaa. Sittemmin vituilleen mennyt projekti kumminkin muistutti mua siitä että niitä ärhaköitä nopeus ja teho treenejä mun ei pidä unohtaa, eli tietyiltä osin se vanhan kokeilu antoi myös hyviä kokemuksia ja fiiliksiä. Olkoon nyt tässä kevään ja alkukesän "projektina" mulla se että koitan pitää itteni liikkeessä.. joskus sitten syksyn ja varsinkin lumisen talven mittaan se liikkuminen tulee helpommin ja automaattisesti.. näillä mennään kohti jotain tulevaa!
Jossain vaiheessa koitan julkaista tunnit mitä sain viime kaudelle riipaistua kasaan, niitä ei kamalan paljoa ole mutta silti laiskottaa laskea niitä...

Melkein

Kolmen viikon jälkeen meinasin aloittaa,

mut kohtalo reenin estää koittaa.

Fillarin selässä onnetar turpaan mätti,

ja mut tienposkeen kumi tyhjänä jätti.

On se nyt taas ihme piru,

renkaassa on pullon siru!

Autokyydillä kotiin takaisin,

ketutuksen maton alle lakaisin.

Eikai sitä ressata kannata turhia,

ei ton takia vielä tehdä murhia.

Pyörään uutta kumia täytyy ostaa,

pikkuhiljaa aktiivisuutta muutenkin nostaa.

Ehdin jo liikunnan riemua palasen maistaa,

jatkossa vähemmän täytyy siitä laistaa.

Eiköhän se taas ala happi kiertämään,

paikallaan olo alkaa nupissa hiertämään.

Hetken aikaa kun on ollut taukoa,

voi alkaa taas jäseniään aukoa..

Koitan myös taas blogille päätä aukoa,

jospa ei kukaan siksi ala mua turpaan laukoa!

"Pakollinen" päivitys ilman asiaa..

Sm hiihtojen jälkeen olin kaksi viikkoa tekemättä tasan mitään. Nyt on taudit hukattu, kurkkua ei kutita eikä räkäkään valu. Eilen lähdin liikkeelle varovaisesti. On se ihmeellinen homma tuo kun lähtee juoksemaan niin äkkiseltään tietä pitkin mennessä sain jalkani kappaleiksi kolmessa vartissa. Lenkin jälkeen kotona jalat tuntuivat ihmeellisen väsyneille ja tänään on reiden ulkosyrjää kiristellyt. Olen vielä vaihteeks laiskotellut tänään tähän saakka, mut enköhän ulos lähde hieman happihyppelylle. Liian levottomaks tulee aina vaan sisälläkin kyhjöttää! Uskoisin että sen verran urheilu intoa vielä tän viikon aikana löytyy että punttisalille itseni hilaan 1-3 kertaa. Liikkeellä siis ollaan varovaisin harppauksin.. Treenistä ei vielä voida oikein puhua mutta katsotaan tuleeko sen aika vielä myös...

Ei se aina mene niinkuin pitää

Kevät tulla porskuttaa ainakin näillä korkeuksilla hyvää vauhtia. Aiemmin oli ajatuksena että olisin sm-kisojen jälkeen vielä suksilla aikaani kulutellut mutta tilanteet muuttuu. No ensin pari kolme päivää niiden kisojen jälkeen ei vaan huvittanut, urheilu laiskotti ja tein kaikkea muuta. Jossain vaiheessa olis alkanu tekemään mieli lenkille mutta sit oon taas vähä kipee. Kurkku on karkea kuin santapaperi ja parina päivänä on vatsaakin väännellyt, että eipä tässä sitten pahemmin urheilla ja riehuta. Nyt näyttää jo siltä että vaatis muutenkin kovasti motivaatiota koska ei ole enää edes yöpakkasia ollut, lunta riittänee mutta mahtaa olla märkää ja pehmeää. Mun tapauksessa hiihtäminen siirtyy siis ensi talveen, ellen hulluile ja mene kesällä putkeen. Viime kesänä en käynyt yhtään lenkkiä hiihtoputkessa. Pidetään nyt sitten heti tähän tämä siirtymäkauden lorvailukausi ja lihotuskuuri. Alan sitten heti kun turhat vaivat poistuu liikkumaan sellaisella perusrytmillä vaikka keskiarvona tunti päivässä. Ja kenties sitten kesällä vähän enemmänkin....
Oiskohan runon paikka , kokeillaan..

Joka paikka täynnä märkää loskaa,

sulavan lumen alta paljastuu roskaa.

Mikä meillä ihmisillä päässä mättää,

kun roskatkin pitää hankeen jättää?

On se joskus henkisesti raskasta,

kun maisema täytyy roskasta ja paskasta.

Mut nyt loppuu riimi valistus aiheinen,

tuleeko tästä runo monivaiheinen?

Tän vissiin pitäs urheilupalsta olla,

mut siitä aiheesta melko tyhjä on polla.

Yleensä kun riimit esiin pulppuaa lenkillä,

ei nyt meinaa toimia kun istuu kotona penkillä.