Hämeen viestin LeKi kertomus

Kun mulla ei ole ollenkaan omaa sanottavaa niin linkitellään tänne tuolta urheiluseuran sivuilta tuo kertomus miten hämeen viesti meni oman seuran osalta.
Asiaa minusta sitten kun sitä taas on!
Tässä menen eteenpäin aavistuksen epävireisenä päivä kerrallaan..
Mutta tässä se linkki juttuun:
http://team.jopox.fi/leki/hiihto/uutiset/21136/leki-katkaisi-hakan-voittoputken-hameen-viestissa

Talven tasokkain tekstaus tänne?

Tässä viikot toisensa perään vierii,

aika matelee tai sit hurjasti kierii..

Kevättä kohti painellaan jälleen kerran,

sitä minäkin ootan pikkuisen verran.

Vakio kuntoiluannokseen on kiinni päästy,

eikä blogin lukijakaan riimiltä säästy.

Oli eilen ihan hiihtokisakin,

ja oli ukko edelleen vähän risakin.

Pikkuisen irvistelin kivusta,

niin kolottaa ukkelilla alavatsaa, nivusta..

Hämeenviesti jonkun piti avata,

mäkiä ylös niin kuin Kläbö ravata.

 Vaan se ravaaja taisi olla joku muu!

Meikä vaan happee haukkoi avoimena suu!

Ei oo ohjelmassa enää kuin sm-kisastartit,

viiskymppisellä kärkeen jäänen useemmat vartit!?

Ja jänskättää ne kisat ihan halvatusti,

että voittaako Iivo, entä miten pärjää Kusti?

Viestiäkin on oikein hauska siellä koittaa,

mikä joukkue siellä lie tahtimarssin soittaa?

Mutta arvon lukijat vois mulle vastaa,

Vedänkö sprintinkin vaiko vaan syön kämpillä pastaa ?

Jospa ne kisahimot alkas taas herätä,

vois mennä ja sukset matkaan kerätä..

 Tän viikon kuntoilut on seittemän tasan,

seiskoista alkaa saada jo melko ison kasan!

Latu-uskottavuutta etsimässä!

Tässä nyt on taas olevinaan ollu kaikkee ongelmaa ja epävireisyyttä ja muita selityksiä viime aikoina. Nyt on koitettava seuraavaa vaihtoehtoa että lähteekö kunto paranemaan jos urheilee??
Olen siis päässyt viime aikoina taas siihen totuttuun tavoitteeseen 7 tuntia per viikko.
Jotenkin ei varsinkaan viime viikolla olotila ollut edelleenkään sellainen juhlava. Perusharjoittelulla siis väänsin 7h10 min viime viikolla.
Tällä viikolla kans työn ohessa tuli perusliikuntaa tunti kerrallaan.
Nyt sitten ollut koko viikonloppu vapaa, kun alunperin oli tarkoitus hiihtää tänä talvena useita kilpailuita, muun muassa tänäkin viikonloppuna. No kunto ei nyt oo niin hyvä kuin sen oisin toivonu olevan tähän aikaan talvesta, mutta minkäs mahtaa.. toki aina saa haaveilla!
Kokeilin nyt sitten pientä shokkihoidon tynkää ja mallensin mielessäni Taivalkosken kisaviikonlopun rasituksia. Eilen jauhoin parituntisen lenkin jossa oli 30 min kovennettu osuus.
Tänään sitten joka talvinen valmistautumisrituaali ja vetelin 50 kilsaa pertsalla.. haastavassa uuden lumen nollakelissä. Mäkiä koitin löytää matkan varrelle että sais vähän painetta lihaksille.. No menin viitisen kilsaa järven jäällä mut jumankauta se vasta olikin nihkeetä, eli vastusta oli tarpeeks tasurissa!
Ensi viikonloppuna oliskin sitten kisastartti edessä maakuntaviestissä.. kun nuoremmat ja vetreemmät on syystä tai toisesta telakalla niin ei kai se mun auta kuin vääntäytyä ladulle ja koittaa tehdä parhaansa!
Kyllä tässä edelleenkin pitää kroppaa kuulostella ja palautella jne jne.. mutta nyt viikonloppuna oli jo tekemisen meiningin yritystä!
Tän viikon kuntoilutunnit on viikonlopun urakoinnin jälkeen 9h35min.

Liikkeellä jollain tapaa

Niinpä niin, pitkän sairasteluprosessin jälkeen olen taas päässyt hiljalleen liikkeelle. Olo ei edelleenkään tunnu mitenkään supervoittoisalle.. Jaloissa painaa ja täten syytä mennä kevyesti ja huoltaakin.. On viimeisten viikkojen kuluessa annettu näytteitä molemmista käsivarsista ja vähän tuolta alempaakin lorautettu.
Sellaista kieltä ne näytteet kertoi että ei kai tässä auta kuin jotenkin löytää virettä ja varovaisesti alkaa vilkuilemaan kisakalenteriakin.
Arvot oli siis kauttaaltaan ihan hyvät.. hyviäkin uutisia siis!
Ja muutenkin hiihdon ystävänä ja rakastajana on ollut hieno katsella noita olympialaisia ja suomalaisten mainioita suorituksia!
Itselle erityisen tunteikas hetki oli Iivon kultamitali! Onnitellaan täältäkin Iivoa vaikka tuskin näitä palstoja luetkaan! Mutta jos Iivo luet tän niin kommentoi HEP :D
Ja ehdottomasti onnitellaan yhtä lailla supervalmentaja Ollia, tuttua miestä vuosien varrelta.. tuollaisia valmentajia suomen hiihto tarvitsee! Minäkin tarviisin hehee! Jos Olli luet tän niin kommentoi HEP HEP ..
Niin tässä vaiheessa ei kai ihmeempää taaskaan. Lähitulevaisuudessa koitetaan edelleen liikuskella ja palautua ja pyrkiä siihen että pystyis tekemään ulkoilun ohessa myös jopa pari ihan TREENIÄ?
Viime viikon kuntoilutunnit oli siis 6h10 min

Ensimmäiset ulkoilut painottui leppoisaan hiihtoon jäällä

Kun ei niin ei..

Kun ulos katsoo kaikki näyttää hiihtäjän kannalta ihan mahtavalle. On kirkas sää sopivasti pakkasta. Luntakin on täällä niin runsaasti että täydelliset hiihtobaanat lähtee ihan tuosta kodin nurkalta. Ja tämän kaiken lisäks tuli satsattua ja ostettua uusia hiihtovehkeitäkin. Intoakin olis tehdä se vakio annos perusliikuntaa joka päivälle ja välillä enemmänkin.
Kävinpä tuossa lauantaina jopa kokeilemassa liikuntaakin..perinteisen sukset jalassa kävelin reilun tunnin verran. Joten viime viikon urheilu tunnin taitaa olla 1,25. Aika perseestähän se oli.. Nuhan oireet ovat poistuneet ja kuumeet ja sen sellaiset, mutta niin.. sanotaan näin että ei vaan pysty ei.. koko ajan ilmenee jotain vaivaa. Kusinäytettä piti viedä laboratorioon ja nyt sitten venttaillaan että löytyykö mitään. Odottavan aika on vielä pirun pitkä.. Jokin vaiva mikä pistää jalat ja alakropan aika lailla toimintakyvyttömäks.. Odotellaan, odotellaan...
Samalla tässä kun sairastelua ja urheilemattomuutta ollu jo kaks viikkoo on pitäny alkaa miettiä noita vähiäkin urheilullisia tavoitteita, niitä vielä oli ennen tätä jaksoa kun tuntui että pikkuhiljaa alkoi lihas totella käskyjä.. toisin on nyt.. oikeastaan mua kiinnostaa enää se että jos sattuis olemaan sen verran terveenä keväällä että pystyis vetämään sm viiskymppisen jotenkin vaikka laturetkenä läpi , niin ei toi projekti 2020 katkeis.
Eipä tässä ihmeempää.. todellakin kovasti toivon että vielä tämän talven aikana saan kertoa muutakin kuin valitusvirttä...

Laskusuhdanteen jälkeen pohjalla!?

Tässä nyt viimeiset melkein pari viikkoo ei oo ihan suunnitellusti mennyt!
Viime viikon kuntoilutunnitkin siis oli tasaluku 0.
Ikäänkuin nyt joku koskaan suunnittelisi tulevansa kipeeks. Eihän sille mitään mahda ja tauti on vaan sairastettava pois..
On vaan tuntunu aika niin pirun pitkälle tässä ja masennus ja ahdistus on iskeny kun niin paljon mukavampaa olis olla terveenä ja harrastaa liikuntaa!
Nyt tässä aletaan jo kaivata kaikenlaisia vertaistukiryhmiä ja tsemppaajia että tästä pääsee taas henkisesti parempaan vireeseen! Eli olkaapa hyvä, arvon blogia lukeva suuren suuri kansanosa!
No haaveissa on että pääsisi perusulkoilun merkeissä liikkeelle ihan lähipäivinä.. rohina on lähes hävinny ja kolotukset kaikonneet.
Olotila on henkisen kärsimyksen lisäks fyysisesti varsin flegmaattinen. Suhteellisen vähän lihas pullistelee ja uhkuu menohaluja.. jonnekin on voima ja jämäkkyys jääny uinumaan..jospa ei lopullisesti!?
Sen verran oon optimistisesti yrittäny katsella ja mietiskellä että kaipa tässä ois aikaa taas koittaa rakennella ja viritellä keväälle vielä yks isku ja jokin aavistuksen omainen kuntokäyrän nousu.. Tämän hetken tuntemukset on että seuraavan kerran kisastartin tapaista voisi yrittää joskus maaliskuussa.. eiköhän liikunnan makuun pääse jo ennen sitä!?

Nousu ja laskusuhdanne...

Onpahan tää taas hanurista ja syvältä, 

ei oo koko viikkoon tuntunu hyvältä.

Ei auta kuin ahkerasti lorvia,

kun niin pirusti sattuu henkitorvia.

Kaivataan henkistä tukea ja kannustusta,

on liikkuvalle ihmiselle tää tilanne varsin musta.

Ei taudin tulolle mitään mahda kyllä sen tietää,

mutta aina se on yhtä hankala sietää!

Varsinkin kun pihalla kunnon lumikelit,

vois lenkkiä vetää jalan alla ykköspelit..

Noususuhdanne tosi äkisti sitten katkes

Enpä ihan heti kisoihin mee sekin ratkes..

Ihan keväälle kai sitten koitetaan tehdä nousu,

silloin sitten viimeistään lepattaa hiihtohousu!?