Pahin ketutus on ohi, elämäähän tää vain on. Tietty harmittaa että kisaamaan en päässyt kun tuloksia seurasin ja muun muassa Temporaineria jututtaneena kuulin kuinka pojat oli pitäneet ladulla hauskaa oikein urakalla! Niinhän se kilpahiihto on aina yhtä nautinnollista!
No tässä viikonlopun aikana ei juurikaan tullut mitään tehtyä. Huomaa tän paikallaan olemisen, olo on levoton ja sydän taas varsinaisen levollinen, tuntuu ettei tuo turhan kiireellä jytki istuessa tai varsinkaan maatessa, silloin tällöin vain losauttaa verta eteenpäin...
Kyllä tässä varmaankin on ihan sallittua pikkuisen ulkoilua harrastaa vaikkakin lääkekuuria syö. Nivusen seudun imusolmukkeet ovat jo laskeutuneet eikä mihinkään satu..pian lähden ulos tunniksi happea haukkailemaan. Uskon edelleen vakaasti että kevättä kohti mentäessä pääsen mukavaan tahtiin ja tosikarkeloihin tuolla kisabaanoilla. Eipä tässä erityisempää, muutamaan päivään ei parane revitellä ladulla vielä. Katsellaan kumminkin optimistisesti eteenpäin! eihän urheilija muutakaan voi, urheilijan täytyy olla optimistinen!
Niin sit toi gallup! Pitääkö tästä tehdä johtopäätös että hiihtoa harrastavat ja seuraavat ihmiset eivät sylje kuppiin, vaan sopivan tilanteen tullen nautitaan rähinäjuomaa useampi kuin yksi ravintola annos! Uskon kumminkin että toi ei maailman paras tapa ole kisavirettä etsiessä, ainakaan jos se ryyppy on päällä yhtään pitempään kuin yhden illan! No se siitä. Uutta kyselyä kehiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä enemmän tänne kommentteja laittaa,
sitä enemmän mullekin bloggaus maittaa!