Juuri mikään ei sitä voita,
kuin vuodattaa hikipisaroita.
Salille siirtyminen jalkaisin,
hielle siellä siis valmiiks haisin.
Siellä sitten kyykkyä ja muuta upeaa,
johan siinä runosuoli toimimaan rupeaa.
Edelleen sorrun tähän samaan roskaan,
liekö paremmaks kehityn koskaan?
Urheillessa tulee olotiloja kivoja,
ja samalla mieleen runoja niin ripeitä.
Ei nyt Espenin runo rimmaa,
Odottelen vain kotiin omaa kimmaa.
Millainen on kansan tuomio?
Katkesko riimin puutteeseen huomio?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä enemmän tänne kommentteja laittaa,
sitä enemmän mullekin bloggaus maittaa!