perjantai 27. huhtikuuta 2018

Jäähyväiset talvelle

Viime aikoina on ihmeesti laiskottanut ja väsyttänyt urheileminen. Kyse ei ole treeni eikä kisaväsymyksestä, mitä lie lorvailun tarvetta sitten. Jotain olen viikoittain tehnyt.... Pari pikku pätkää pyörällä ja pikkuisen hölkkää sekä punttisalilla pullistelua.
Oheen lisäilen pikaisen kyhäelmän talven touhuista , samalla kun hyvästelemme lumirikkaan talven ja alamme valmistautumaan seuraavaan.
Tämän videokyhäelmän lisäksi on vielä ennen seuraavaa kautta kaiketi tehtävä jotain pientä tilastotiedettä..?

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Kahdeksantoista kerran katkeamaton ketju koossa, Kuhno kuitenkin kaikista kovin kisakiertäjä!

No niin, nyt ollaan tultu taas tähän pisteeseen vuodesta että pitäis tehdä yhteenvetoa kisakaudesta. Omalta osaltani tynkäkausi kisojen määrän suhteen. Alkuperäisenä ajatuksena oli niitä muutama enemmän jauhaa talven aikana mutta nyt ei kunto antanut yhtään enempää myöten tehdä. Pienten ja keskikokoisten murheiden jälkeen kuitenkin uskallan sanoa että tuo Taivalkosken kolmen kisan viikonloppu oli mulle jonkinlainen työvoitto ja siitä annan itselleni ihan tyydyttävän arvosanan.
Muutamien aikaisempien vuosien tapaan olin taas lomailemassa tuolla pohjoisemman suomen kauniissa maisemissa koko viikon ennen noita sm-kisoja. Tänä vuonnahan olisi hiihtokelit olleet täydelliset täällä kodin ympäristössäkin mutta kyllä maisemanvaihdos teki hyvää!
Ja ennen kaikkea lepääminen teki hyvää! Nukuin kahdeksan tuntia öisin ja sitten vielä päiväunet joka päivä.
Lenkillä kävin kerran päivässä, pääosin hiihtoa tunti tai puoltoista kerrallaan matalasykkeistä ulkoilua. Ja mikä tärkeintä, venyttelin joka päivä..
Kun mulla tosiaan on ollut noita ihmeellisiä vaivoja helmikuusta saakka kehossa. Sisäreisiin,nivusiin ja alavatsaan on tehnyt kipeää miltei joka lenkillä. Asiaa on tutkittukin ja todella pienin askelin se oli parempaan suuntaan menossa. Liekö sitten ois totaalilevolla menny ohi äkimmin, mutta en kokenut sitä vaihtoehtoa mielekkääksi.
No tosiaan tuon viikon rentoilun , kuntoilun ja venyttelyn ansiosta kivut olivat perjantaihin mennessä miltei poistuneet.
No ajatuksena oli että sprintti toimii sopivana avauksena muihin päiviin. Niinkai se olikin..Kovaa yritin sprintissä mennä, mutta enhän minä mihinkään kerennyt, senhän tiesin jo etukäteenkin.
Sadan sakkiin mahduin, muutama jäi taaksekin
Tulokset:http://www.metsaveikot85.fi/File/SM2018/M_Sprintti_Lopputulokset.pdf

Viestissä meillä oli kasassa perusvarma joukkue itselläni toinen osuus. Jollain tapaa tuo viestihiihto noudatti sitä samaa kaavaa kuin sprinttipäiväkin. Tasaisella väännöllä etenemistä, eihän se koviin tuloksiin riitä, mutta pitkästä aikaa urheileminen ei tehnyt kipeetä. Tai no jos nyt kilvanhiihdosta voi sanoa ettei mihinkään satu, mutta ne aiemmat ongelmat ei sen kummemmin tuntuneet.
Viestikisat on aina mukavia osallistua ja kaikki oli pelissä mitä kykeni, viitteet on aina siihen suuntaan että mahkuja olis lievään parannukseenkin mutta ei se helpolla tule.
Tulokset:http://www.metsaveikot85.fi/File/SM2018/M_viesti_tulokset.pdf

Tässä kuvassa Lekin toisen osuuden viestinviejä


Kuhno on kuningas viiskymppisten määrässä!

Viestin jälkeen tietenkin alkoi armoton tankkaus että jaksaa viiskymppisen rankassa maastossa. Tai kun ei viestikympin jälkeenkään edes verryttelyssä tehnyt kipeetä niin olin ekan kerran pitkään aikaan jo melko optimistinen että viideltäkympiltäkin maaliin tullaan.
Syödyt ja juodut ravinnot oli hyvin imeytyneet kun sunnuntai ja juhlapäivä koitti. Trikoopuku nätisti puettuna saavuin hyvillä mielin kisapaikalle. Siinä höpöteltiin samanhenkisten kanssa eikä pahempaa stressiä ollut päällisin puolin havaittavissa.
Ihan kevyesti kolmen kilsan verran alkulämpöjä ettei viluhytinässä tartte lähtöviivalle mennä. Viime hetken puskapissa stadionin lähimetsässä ja sitten vaan menoksi..
Alusta alkaen huomasin että tulee olemaan rankka ja pitkän tuntuinen kuus kierrosta, jälleen kerran!
Ihan niinkuin vuosien varrella olen tottunut , että säästellen mentävä.. ylämäessä turha kiire pois, kyllä sen siitä jaksaa.. Keli oli auringossa lämmin ja varjossa vähän viileämpi ja ainakin mulla tuntui että suksi ei ollut joka kohdassa yhtä hyvä. Joka kohdassa se jotenkin toimi.. ihan niinkuin hiihtäjäkin.
Kun neljättä kierrosta kiersin oli ekan kerran semmoinen huono hetki.. nousuissa tuntui pirun pahalle ja henkinen kantti aavistuksen rakoili. Vetelin vähän pidempää huikkaa juomapullosta juottopaikalla. Tuumailin vielä ohimennessäni että taitaapa tulla todella pitkät kaks viimeistä kierrosta. Jotenkin sitten tuli pientä virkistymistä eikä se ihan niin vaikeeta ollutkaan kun se henkinen musta hetki meni ohitse.
Tuosta juottamisesta , nyt kun näitä muutama viiskymppinen on vedetty niin lähes joka kerta on juottopulloa ollut ojentamassa sama mies, oma isäni, aina yhtä varmasti ja eleettömästi. Nyt viime vuosina on juotto ja luottoryhmään mukaan tullut myös rakas vaimoni Sonja. Eiköhän me samalla organisaatiolla vielä muutama viiskymppinen tempaista!
Niin, tuloksellisesti odottelin viideltäkympiltä hiukan parempaa.. aiemmin talven mittaan ennen helmikuuta jopa pari, kolkyt pykälää parempaa ja viime hetkelläkin ennen kisaa kuvittelin mahkuja kuudenkympin sakkiin.
No lopulta maali oli riittävä tavoite ja se tuli jääräpäisesti, näin ollen joudun projektia 2020 jatkamaan!
Tulokset:http://www.metsaveikot85.fi/File/SM2018/Tulokset/M_50km_tulokset.pdf?748701

Tässä vaiheessa on taas mahdollisuus kaikilla liittyä hassuhiihtäjän projektin taustaorganisaatioon.. tarvitaan ennenkaikkea kannustajia ja kanssatreenaajia. Ja toden totta myöskin idearikas valmentaja joka jaksais silloin tällöin motivoida jääräpäistä veteraania jonkun kevyen kuntoiluohjelman myötä..
Hakemuksia ja yhteydenottoja saa ja pitää laittaa tänne sivulle tai s-postiin mikä näkyy sivun oikeassa laidassa!
Lunta on vielä pihalla mutta tuskin tulee hiihdeltyä. Kausi on paketissa , liikkumaan alan heti jollain tapaa.
Koitetaan vielä jonkin ajan päästä tehdä pientä tilastotiedettä noista kuntoiluista.. hyvää kevään jatkoa kaikille!

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Hämeen viestin LeKi kertomus


Kun mulla ei ole ollenkaan omaa sanottavaa niin linkitellään tänne tuolta urheiluseuran sivuilta tuo kertomus miten hämeen viesti meni oman seuran osalta.
Asiaa minusta sitten kun sitä taas on!
Tässä menen eteenpäin aavistuksen epävireisenä päivä kerrallaan..
Mutta tässä se linkki juttuun:
http://team.jopox.fi/leki/hiihto/uutiset/21136/leki-katkaisi-hakan-voittoputken-hameen-viestissa

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Talven tasokkain tekstaus tänne?

Tässä viikot toisensa perään vierii,
aika matelee tai sit hurjasti kierii..
Kevättä kohti painellaan jälleen kerran,
sitä minäkin ootan pikkuisen verran.
Vakio kuntoiluannokseen on kiinni päästy,
eikä blogin lukijakaan riimiltä säästy.
Oli eilen ihan hiihtokisakin,
ja oli ukko edelleen vähän risakin.
Pikkuisen irvistelin kivusta,
niin kolottaa ukkelilla alavatsaa, nivusta..
Hämeenviesti jonkun piti avata,
mäkiä ylös niin kuin Kläbö ravata.
 Vaan se ravaaja taisi olla joku muu!
Meikä vaan happee haukkoi avoimena suu!
Ei oo ohjelmassa enää kuin sm-kisastartit,
viiskymppisellä kärkeen jäänen useemmat vartit!?
Ja jänskättää ne kisat ihan halvatusti,
että voittaako Iivo, entä miten pärjää Kusti?
Viestiäkin on oikein hauska siellä koittaa,
mikä joukkue siellä lie tahtimarssin soittaa?
Mutta arvon lukijat vois mulle vastaa,
Vedänkö sprintinkin vaiko vaan syön kämpillä pastaa ?
Jospa ne kisahimot alkas taas herätä,
vois mennä ja sukset matkaan kerätä..
 Tän viikon kuntoilut on seittemän tasan,
seiskoista alkaa saada jo melko ison kasan!






sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Latu-uskottavuutta etsimässä!

Tässä nyt on taas olevinaan ollu kaikkee ongelmaa ja epävireisyyttä ja muita selityksiä viime aikoina. Nyt on koitettava seuraavaa vaihtoehtoa että lähteekö kunto paranemaan jos urheilee??
Olen siis päässyt viime aikoina taas siihen totuttuun tavoitteeseen 7 tuntia per viikko.
Jotenkin ei varsinkaan viime viikolla olotila ollut edelleenkään sellainen juhlava. Perusharjoittelulla siis väänsin 7h10 min viime viikolla.
Tällä viikolla kans työn ohessa tuli perusliikuntaa tunti kerrallaan.
Nyt sitten ollut koko viikonloppu vapaa, kun alunperin oli tarkoitus hiihtää tänä talvena useita kilpailuita, muun muassa tänäkin viikonloppuna. No kunto ei nyt oo niin hyvä kuin sen oisin toivonu olevan tähän aikaan talvesta, mutta minkäs mahtaa.. toki aina saa haaveilla!
Kokeilin nyt sitten pientä shokkihoidon tynkää ja mallensin mielessäni Taivalkosken kisaviikonlopun rasituksia. Eilen jauhoin parituntisen lenkin jossa oli 30 min kovennettu osuus.
Tänään sitten joka talvinen valmistautumisrituaali ja vetelin 50 kilsaa pertsalla.. haastavassa uuden lumen nollakelissä. Mäkiä koitin löytää matkan varrelle että sais vähän painetta lihaksille.. No menin viitisen kilsaa järven jäällä mut jumankauta se vasta olikin nihkeetä, eli vastusta oli tarpeeks tasurissa!
Ensi viikonloppuna oliskin sitten kisastartti edessä maakuntaviestissä.. kun nuoremmat ja vetreemmät on syystä tai toisesta telakalla niin ei kai se mun auta kuin vääntäytyä ladulle ja koittaa tehdä parhaansa!
Kyllä tässä edelleenkin pitää kroppaa kuulostella ja palautella jne jne.. mutta nyt viikonloppuna oli jo tekemisen meiningin yritystä!
Tän viikon kuntoilutunnit on viikonlopun urakoinnin jälkeen 9h35min.



keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Liikkeellä jollain tapaa

Niinpä niin, pitkän sairasteluprosessin jälkeen olen taas päässyt hiljalleen liikkeelle. Olo ei edelleenkään tunnu mitenkään supervoittoisalle.. Jaloissa painaa ja täten syytä mennä kevyesti ja huoltaakin.. On viimeisten viikkojen kuluessa annettu näytteitä molemmista käsivarsista ja vähän tuolta alempaakin lorautettu.
Sellaista kieltä ne näytteet kertoi että ei kai tässä auta kuin jotenkin löytää virettä ja varovaisesti alkaa vilkuilemaan kisakalenteriakin.
Arvot oli siis kauttaaltaan ihan hyvät.. hyviäkin uutisia siis!
Ja muutenkin hiihdon ystävänä ja rakastajana on ollut hieno katsella noita olympialaisia ja suomalaisten mainioita suorituksia!
Itselle erityisen tunteikas hetki oli Iivon kultamitali! Onnitellaan täältäkin Iivoa vaikka tuskin näitä palstoja luetkaan! Mutta jos Iivo luet tän niin kommentoi HEP :D
Ja ehdottomasti onnitellaan yhtä lailla supervalmentaja Ollia, tuttua miestä vuosien varrelta.. tuollaisia valmentajia suomen hiihto tarvitsee! Minäkin tarviisin hehee! Jos Olli luet tän niin kommentoi HEP HEP ..
Niin tässä vaiheessa ei kai ihmeempää taaskaan. Lähitulevaisuudessa koitetaan edelleen liikuskella ja palautua ja pyrkiä siihen että pystyis tekemään ulkoilun ohessa myös jopa pari ihan TREENIÄ?
Viime viikon kuntoilutunnit oli siis 6h10 min
Ensimmäiset ulkoilut painottui leppoisaan hiihtoon jäällä


maanantai 19. helmikuuta 2018

Kun ei niin ei..

Kun ulos katsoo kaikki näyttää hiihtäjän kannalta ihan mahtavalle. On kirkas sää sopivasti pakkasta. Luntakin on täällä niin runsaasti että täydelliset hiihtobaanat lähtee ihan tuosta kodin nurkalta. Ja tämän kaiken lisäks tuli satsattua ja ostettua uusia hiihtovehkeitäkin. Intoakin olis tehdä se vakio annos perusliikuntaa joka päivälle ja välillä enemmänkin.
Kävinpä tuossa lauantaina jopa kokeilemassa liikuntaakin..perinteisen sukset jalassa kävelin reilun tunnin verran. Joten viime viikon urheilu tunnin taitaa olla 1,25. Aika perseestähän se oli.. Nuhan oireet ovat poistuneet ja kuumeet ja sen sellaiset, mutta niin.. sanotaan näin että ei vaan pysty ei.. koko ajan ilmenee jotain vaivaa. Kusinäytettä piti viedä laboratorioon ja nyt sitten venttaillaan että löytyykö mitään. Odottavan aika on vielä pirun pitkä.. Jokin vaiva mikä pistää jalat ja alakropan aika lailla toimintakyvyttömäks.. Odotellaan, odotellaan...
Samalla tässä kun sairastelua ja urheilemattomuutta ollu jo kaks viikkoo on pitäny alkaa miettiä noita vähiäkin urheilullisia tavoitteita, niitä vielä oli ennen tätä jaksoa kun tuntui että pikkuhiljaa alkoi lihas totella käskyjä.. toisin on nyt.. oikeastaan mua kiinnostaa enää se että jos sattuis olemaan sen verran terveenä keväällä että pystyis vetämään sm viiskymppisen jotenkin vaikka laturetkenä läpi , niin ei toi projekti 2020 katkeis.
Eipä tässä ihmeempää.. todellakin kovasti toivon että vielä tämän talven aikana saan kertoa muutakin kuin valitusvirttä...