Paluu menneisyyteen hetkeks

Kävinpä pitkästä aikaa vaihteeksi Sonkajärvellä oleskelemassa. Isä ukon apuna pikku remppahommaa. Siinä ehdin sitten samalla käydä lenkkeilemässä maastoissa joissa joskus 15 vuotta sitten aloin säännöllisemmin kiertää kun aloin kuvitella että minusta tulee hiihtäjä. Vuosia on hiihdon parissa vierähtänyt ja muualla oleskellut enemmän kuin tuolla. Maisema on kumminkin kutakuinkin sama, samat mukavat mäet, metsät pellot ja maalaistalot, unohtamatta sitä maaseudun tuoksua. Mies on pikkuisen muuttunut, partakin kasvaa ja painoa on 15 kg enemmän(lihasta??). Mutta hiihtäjää musta ei ole edelleenkään tullut! Harrastuksen parissa on kaikki nämä vuodet kasvettu ja tällainen minusta on tullut. Antoisaa aikaahan se on ollut, kaveripiiri on suomen kiertämisen ansiosta suhteellisen laaja ja se on rikastuttanut elämää. Onko sitä tosiaan kasvamassa aikuiseksi kun tällaisia alkaa miettimään ja juttelemaan. No tää ei kumminkaan ole jäähyväiset hiihtourheilulle! ei sinne päinkään! ainakin uuden "kevään" saapumisen myötä mun hiihtofiilikset on sama kuin tuolloin noin 15 vuotta sitten! Eli hiihto on edelleen kuningaslaji! Tietty jonkin asteista realismia on eri lailla matkassa nykyisellään mutta enpä olis noille kaikille vuosille keksiny mitään viisaampaakaan korvaavaa tekemistä jos ei aikaa olis treenaamalla kulutellu! Nyt vaan kaikki ystävät ja tutut hiihdon parista vuosien varrelta ja muutenkin kanssani fiilistelemään tästä aiheesta!