Ykstoista tuhatta ja viisitoista,
on se kyllä melkoista.
Tonnit aina vaan kulkee,
moni selaimen avaa ja sulkee.
Syksykin jo tulla tupsahti,
joko espenin riimikone kupsahti.
Vielä jokin kuitenkin rimmaa,
ei tartte kummoista luomisen vimmaa..
Samalla makaroonia keitän,
sekaan myös jauhelihat heitän.
Niillä vaikka vatsani täyttää,
silti se varsin litteälle näyttää.
Ei tässä silti oo nälästä ihan kärsitty,
eikä kengänpohjaa järsitty.
Sitä kun muistaa ulkona juosta,
pääsee lihomisen upottavasta suosta..
Huomenna taas mäkeen ravataan,
siten henkiröörejä avataan...
Tänään otetaan melko rennosti,
riimitellään ujosti ja hennosti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä enemmän tänne kommentteja laittaa,
sitä enemmän mullekin bloggaus maittaa!