Ekaa kertaa vuoteen rullilla pertsaa lykkäsin,
ja kovasti samalla kelistä tykkäsin.
Aurinko kun paistaa,
kuka silloin ulkoilusta laistaa.
Lensi kurkkuun ötökkä kun happea imaisin,
köhiessä tuli ulos hyönteinen kaikkein limaisin.
Alkoi aika paljon liikkua erinäistä huhua,
sama kai se sitten mun on alkaa puhua.
Ollaanpa tässä menossa seuraan kovaan,
itsellekin onnea toivotan ja menestystä povaan.
On Katajassa niin kovia poikia,
jospa ei Espenin vieteri oikia.
Kun tahdissa koittaa pysyä,
se saattaa voimia kysyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä enemmän tänne kommentteja laittaa,
sitä enemmän mullekin bloggaus maittaa!